Yllä siteeratun ja paljon muuta opimme viime lauantaina 24.8. Merzi Rajalan mainiolla rytmiikkakurssilla Jynkän koululla. Meitä oli reippaasti toistasataa osallistujaa useista eri kuoroista – eniten VIMMASTA, me kun olemme muutenkin pääluvulta suurin kuoro näillä main. Saimme hauskaa, havainnollista ja toiminnallista opetusta siitä mitä kaikkea rytmi-käsitteeseen liittyy (tahtilajit, tempo, pulssi, kestot, tauot, aksentit…) ja miten rytmiaparaattia kuorossa hallitaan. Askellettiin down-UP-down-UP ja taputettiin eri iskuille ja iskujen väleihin (off-beat) ja laulaa luikauteltiin afrikkalaisia laulunpätkiä yhteistä pulssia tavoitellen. Ei ihan yksinkertaista kuorossa, saati yli satahenkisessä!

Kurssista jäi jättihyvät vibat, ja niissä tunnelmissa VIMMA kokoontui toisiin syksyn tiistaitreeneihinsä. Uutuutena on stemmikset treenin alussa, ei enää lopussa. Erillinen tekniikkatunti jää toistaiseksi pois, kaiketi koska tarvitsemme kaiken käytettävissä olevan ajan juhlaohjelmamme valmistamiseen. Työstettiin edelleen viittä ensiksi jaettua laulua. Minua, joka opin korvakuulolta, tämä alkuvaihe koettelee. Melodioita olisi helpompi laulaa, sillä ne kulkevat suht johdonmukaisesti ja ennalta-arvattavasti. Me altot kuitenkin harvemmin laulamme melodiaa. Stemmoissa on yllätyskulkuja, siksi ne ovat konstikkaampia painaa mieleen. Ja siksi huokailen odotellessani stemmojen tuloa nettiin. Siitä eteenpäin oppiminen onkin omasta ahkeruudesta kiinni.

Rytmiikka on todellakin kehollinen juttu – tämän koin jo pikku ipanana kattilankansia paukutellessani keittiön lattialla. Koko olemus tärähteli makeasti iskujen voimasta. Minä halusin rumpaliksi! Mutta eihän tytöt rumpuja soittaneet… hyvä jos edes kitaraa. Pianotuntini loppuivat lyhyeen nuivan opettajan ”ansiosta”, eikä minusta koskaan tullut muusikkoa. Onneksi on Maestra jossa saa LAULAA! Klubin jäsenenä saan harrastaa ja harjoittaa musiikkia ja avartaa mieltymyksiäni. On hyvä laulaa muutakin kuin mistä tykkää, niin oppii kuuntelemaan ja ehkä ymmärtämäänkin itselle vieraampia genrejä. Mutta yksi ei muutu: viehtymykseni rytmeihin ja se syke minkä rytmit kehossani aikaansaavat. Merzin rytmikurssikin oli yhä juhlaa. Kiitos Merzi ja kurssin järjestänyt Sulasolin Pohjois-Savon piiri!

Tämän kirjoitti jamatar 28.8.2019