Tervehdys kesälaitumilta! Ollaan Maestra-Jaanan kanssa hissuksiin siivilöimässä VIMMA-kuoromme tulevan Vesillä-konsertin aineistoa. Lauluja, joissa vesielementti on tavalla tai toisella läsnä, on vaikka kuinka paljon. Mutta meillä on vissit kriteerit, jotka rajaavat valintoja. – Nyt en kuitenkaan avaa tätä tämän enempää, vaan kimmoke tähän postaukseen on toinen:

Olin eilen Tuomiokirkossa kuulemassa helsinkiläisen ”Wiipurilaisen Osakunnan Laulajien Wenejaoston” (!) konserttia. Tuo mainio poppoo on kesäkiertueella soutaen kirkkoveneellä paikkakunnalta toiselle. Siis todellakin he ovat vesillä!! Tämä on heillä jo vanha ja ilmeisen hyväksi havaittu perinne – eivät kai he kuuten toistaisi soutu-urakkaansa kesästä toiseen.

Jo tässä oli tarpeeksi syytä herättämään uteliaisuuteni. Ja heti kuoron marssiessa laulaen kirkkosalin etuosaan ilmeni, että nämä tyypit osaavat paitsi soutaa, myös laulaa. Kirkas, tasapainoinen sointi kietoi meidät kuulijat sisäänsä. Kuoron asettuessa paikoilleen huomasin myös yhden näkyvän syyn äänten tasapainoon: miehiä ja naisia oli yhtä paljon. Siinäpä se… (Jotain, mihin me VIMMASSA emme ikinä pääse, koska meillä on innokkaita naislaulajia ylivoimainen määrä miehiin nähden.)

Paitsi kulkupeli, myös ohjelma Wene-WiOL’illa oli omaperäinen. Ennenkuulematonta musiikkia tällä estradilla (luullakseni) ennenkuulemattomilla kielillä: Romanikieltä, ukrainaa, afrikaansia. Sanoja ymmärtämättäkin nautin kuoron hienovireisestä työskentelystä. Volyymin vaihtelut, tauot, sävyt, korostukset. Ja tämä kollektiivinen soitin seurasi johtajiaan (joita oli kaksi vuorotellen) kuin unelma.

Sanoisinko, että esitys sujui kuin vettä vaan? En sano, sillä ”kuin vettä” tarkoittaa pelkkää sujuvaa ulkoa laulamista. Eivätkä nämä edes laulaneet ulkoa… He olivat hyvin tarkka ja eläväinen kuoro, tarjoten kaiken kauneuden meille myös kasvojensa ilmeillä.

Ja mitäpä soitettais lopuksi? Tämän wiipurilaisten esityksen löysin ”tuubista”. Olkaatten hyvät:

Tämän kirjoitti jamatar 25.7.2022.