Huomasin juuri, että olen aiemmin käyttänyt Paketissa-otsikkoa kahdesti, 11.12.18 ja 4.12.22. Tämä on siis osa 3!

VIMMA-kuoron lauantainen Kaikki tahtoo rakastaa -konsertti on nyt paketissa! Onnistuimme sekä taidollisesti että taloudellisesti, minkä ansiosta selvisimme kuiville Musiikkikeskuksen vuokrasta, bändin palkoista ynnä muista menoista. Yleisöä oli mukavasti, ja sehän tietenkin innoitti kuoron antamaan parastaan. Olihan se toki jännittävääkin: mikrofonit, bändi ja visuaaliset efektit, joista me tosin näimme vain lattian vaihtuvat kuvioinnit. Se, että Maestra Jaana johti kuoroa edestä eikä pianon takaa, oli luksusta. Näin sen kuuluu olla ja toivottavasti on myös jatkossa. Kun johtaja saa keskittyä johtamiseen, häntä on helppo seurata. Niin omastakin suorituksesta tulee rennompi.

Loppukaneettina Kaksi puuta -kamppailuuni voin todeta, että vaikken vieläkään aivan varmoilla ollut, selviydyin! Väärien sanojen soolo-osuudessa pieni rytmirikko tuli ja meni yli-innokkuuden piikkiin.

Värikkäät kuoropaidat toivat lisäiloa ja -eloa esiintymiseemme. Olimme yhtenäisiä ja samalla yksilöitä, kun asu oli muilta osin kullakin omansa. Oi niitä ihania ”pönkkähameita”! Mistä olivat löytäneetkin… Luulen, että mustien asujen aika on meidän kohdalta lopullisesti ohi – ellei sitten jokin tuleva ohjelma sitä erityisesti vaadi. Aika näyttää.

Saimme esityksen jälkeen paljon myönteistä palautetta. Katsomossa oli selvästikin eläydytty, koettu tunteita ja saatu oivalluksia. Kokonaisuus tuntui toimivan, draamakohtaukset ja laulut ruokkivat toisiaan ja katsojien mielikuvitusta. Kun ohjelma sisälsi tarpeeksi tuttuja lauluja, ne pehmensivät uusien Kähärä-Härkönen -laulujen vastaanottamista. Tätähän me etukäteen jännitimme. Yleisö rakastaa kuulla tuttuja kappaleita, joihin ehkä myös liittyy omakohtaisia muistoja. Mutta sekaan voi ujuttaa vieraampaakin. Sopivasti annosteltuna ”vaikeampi” virkistää ja valpastaa kuulijoita. ”Mitäs tämä on? Enpä ole ennen kuullutkaan!”

Karonkka vietettiin tiistaina arvokkaasti Kuopion klubilla tapas-pöydän antimia nauttien. Jaana oli luvannut tässä tilaisuudessa julkistaa, mitä kuoro tekee seuraavaksi. Mutta ei meillä (meitsi = taiteellinen assisstentti) vielä ollut muuta kerrottavaa kuin että show tulee koostumaan Välimeren maiden musiikista. Siis Ranska, Italia, Espanja, Portugali. Ehkä puheosuuksiin tulee joukko ”entisiä nuoria” muistelemaan reissujaan ja elämän sattumuksia. Juttu alkaa kehkeytyä sitten kun biisilista on kasassa. Kiva kesähomma tuumiskella sitä!

Heti meidän esiintymisemme jälkeisenä päivänä eli sunnuntaina oli Jaanan kahden muun kuoron, Vox Polariksen ja Mieskuoro Kuopio-kvartetin yhteinen kevätkonsertti Tuomiokirkossa. Jaana siis luotsasi kohti kauden suurta päätöstä kolmea kuoroa, joilla kaikilla on erilainen profiili ja ohjelmisto. Ei ihan pikkuhomma. Meitä VIMMAlaisia istui kirkon penkissä useitakin ”vaklaamassa” näiden toisten tekemisiä. Vox Polaris on taattua laatua, eikä miekuoronkaan laadussa ole moitteen sijaa. (Mutta ne vievät lähimailta kaikki laulavat miehet!!) Ohjelma oli keväisen kevyt – ei kuitenkaan liian köykäinen. Saimme nauttia perinteisestä kuorolaulusta ilman kommervenkkeja. Sillekin on aikansa ja paikkansa.

Vappuaaton tunnelmissa pistän soimaan vanhan reippaan rokkenroll-biisin: Mustaa musaa valkoisen miehen tulkintana. Tämä mies kyllä osasi tämänkin lajin. Ja Huomatkaa myös Esa Pulliaisen mainio sovitus ja kitarointi!

Tämän kirjoitti jamatar 30.4.2026. Iloista vappua ja kaunista loppukevättä!