Suureksi harmikseni viime torstainen Kaija Saariaho-konsertti Musiikkikeskuksella peruuntui. Odotin sitä kuin kuuta nousevaa – ja kapellimestari (säveltäjän tytär!) sairastui koronaan. Pelit seis ja piletit palautukseen. Saariahon musiikkia ei näillä nurkilla liiemmin livenä kuule, ja nyt meni mistiin tämäkin. Eikä uutta tilaisuutta horisontissa siinnä…

Lohduksi sentään oli eilis-lauantaina Vox Polaris-kuoron 10-vuotiskonsertti Tuomiokirkossa. Esittivät päänumeronaan Gabriel Faurén Requiemin. En ole pätevä arvioimaan ammattimaisesti, mutta sen verran korvani ymmärtävät, että tämä kuoro laulaa hyvin. Äänet ja stemmat soivat tasapainoisesti ja yleissointi on kirkas. Sameutta tuovia epätarkkuuksia ei näiltä ”Pohjoisen Ääniltä” kuulla. Lähes koko ohjelma laulettiin urkuparvelta, mikä on aina yleisön kannalta epämukavaa, kun visuaalinen puoli jää vajaaksi. Mutta astelivathan he lopulta framille, miehet mustissaan ja naiset raikkaissa puna-musta-valkokirjavissa tunikamekoissaan. Naisia on tuplamäärä miehiin nähden, silti miesten äänet eivät jää vähääkään alakynteen. – Ikuinen kateuden aiheeni VIMMA-kuorolaisena! Muut kuorot ovat imuroineet paikalliset laulumiehet niin, ettei meille riitä kipeästi kaipaamaamme täydennystä.

Hienon työn oli Maestra-Jaana taas tehnyt kuoronsa valmennuksessa. Toisin kuin koronan tyrmäämä VIMMA, Vox Polaris sai pitää juhlakonserttinsa. Onnittelut heille! Me puolestamme tähtäämme seuraavaksi Maestran perinteisiin joululaulajaisiin, joita varten saimme tiistaina kaksi joululaulua treenattavaksi. Vilpitön ensireaktioni oli että ”hitto, nää tuli häiritsemään meidän varsinaista duunia” eli siis Vesillä-ohjelmaa. Mutta joulua ja joululaulajaisia ei voi sivuuttaa olankohauksella. Siis opetellaan nämä biisit, stemmoissa.

Perjantaina poistui keskuudestamme Lerry Lee Lewis, viimeinen 1950-luvun alkuperäisistä rock’n’roll-pioneereista. Kuten Pekka Laine Ylen muistosanoissaan totesi, hänen mukanaan tuo aikakausi on nyt lopullisesti mennyt. Itse sain tuntumaa Jerry Leehen 60-luvun alussa, kun kävin ystävän luona kuuntelemassa levyjä. Meidän huushollissa ei skraittaa vielä tuolloin ollut. Ystävän isoveljen hyllyssä oli levy, jolla nuori hurjimus takoi mielipuolisesti pianoa ja lauloi kuin villitty. Uskollisena omalle idolilleni Elvikselle en Jerry Leen lumoihin koskaan langennut. Mutta täytyyhän se myöntää, että kundissa oli ytyä ja hän oli yksi genrensä Suurista. Hän aloitti uransakin samassa Sun Records -studiossa kuin Elvis.

Marraskuussa 1969 Jerry ”Killer” Lee Lewis oli hyvässä vedossa Ed Sullivan Show´ssa. Eikä hänen lavaliikuntaansa sensuroitu kuten Elviksen vuosia aiemmin samassa show’ssa. Näin Jerry Lee tykittää potpurin hiteistään – ja tukkakin on hyvin! 🙂

Että silleen… Tämän kirjoitti jamatar 30.10.2022.