Talvilomaa edeltävän viikon matkailin kuorotoveri Eevan kanssa Andalusian kaupungeissa ja maaseutumaisemissa. Legendaarinen Alhambra on nyt nähty – ja flamencoakin saimme nähdä ja kuulla. Esiintyjäryhmän mustapartainen laulaja lauloi, jos ei nyt aivan cante jondoa (”syvää laulua”), niin kuitenkin taiteen sääntöjen mukaan. Olen itsekin kerran kokeillut flamencolaulua lyhyellä esittelykurssilla – valtavan kiehtovaa.

Meidän poissaollessamme täällä Kuopiossa kuorot (myös VIMMA) lauloivat Tuomiokirkon portailla kynttilät käsissään ukrainalaisen kansanlaulun Venäjän hyökkäyssodan alkamisen vuosipäivänä 24.2. Katsoimme Eevan kanssa tuon koskettavan esityksen striiminä hotellihuoneessamme ja elimme hengessä mukana.

Espanjassa minulla oli mukana Meren arvoitus -laulun teksti. Opettelinko sitä? No en… Mutta nyt kotona talvilomaviikolla olen kertaillut Vesillä -ohjelmaa. Homma on saatava haltuun huhtikuun loppupäiviin mennessä – ja tämä tieto pistää kertausharjoituksiin vipinää.

Tänään olin teatterilla etnoryhmä Värttinän 40-vuotiskonsertissa. Samalla vietettiin yhtyeen läpimurtolevyn Oi Dai 30-vuotisjuhlaa. Väkeä on Värttinässä mennyt ja tullut, mutta peruskuvio on pysynyt. Itärajan takaa suomensukuisilta saadut kalevalamittaiset laulut ja niiden esitystapa olivat uutta näillä nurkilla. Rempseät tekstit, rivakat rytmitykset ja naislaulajien ”raaka” itäinen klangi heittivät bändin etnomusiikin maailmantähdistöön. Ja yhä on laulu- ja soittokunta voimissaan. Sari, Mari, Susan ja Karoliina pelimanneineen pistivät katsomon penkit tutajamaan. Meillä oli kivaa!

Kohtasin Värttinän ensi kerran 90-luvun alkupuolella Falunin folkfestareilla Ruotsissa. Sittemmin olen heitä nähnyt ja kuullut eri kokoonpanoissa. Ja VIMMASSA olemme laulaneet heidän ohjelmistostaan Kiiriminna kaariminnaa. Että tuttuja ollaan!

Ja vielä kuuntelupalaksi hieman ”uudempaa” (no, kymmenen vuoden takaa tämäkin) Värttinää. Ei sitä reuhakkainta osastoa vaan rauhallisempaa. Mutta nuo äänet, sointi ja tunnelma…

Tämän kirjoitti jamatar 12.3.2023.