Kyllä vain! VIMMAN treeneissä on otettu esiin neljä joululaulua, jotka tulemme esittämään yhteiskonsertissamme Mieskuoro Kuopio-Kvartetin kanssa. Biisit ovat tuttuja, olemme niitä ennenkin esittäneet, mutta ne täytyy harjata taas esityskuntoon. Nyky-joululauluja edustaa ansiokkaasti Haloo Helsingin! Joulun kanssas jakaa saan. Sanoissa sen salaisuus, taas kerran! Tekstissä on ideaa – se puraisee. Mutta joululauluissa hyväkin idea saattaa hukkua liikaan hunajaan. Penkoessani eri äänitteitä meidän setissämme olevasta Pappilan joulusta (I’ll Be Home for Christmas) löysin Bing Crosbyn kanonisoidun, rankasti ylisokeroidun version, jonka rinnalla Elviksen (myös sinänsä tunteikas) tulkinta on suorastaan hillitty. Täytyy olla tarkkana ettei tunnelmointi mene överiksi. No, VIMMAN suhteen siitä ei liene pelkoa, mehän ollaan niin asiallisia…!

Välimeri-laulujen kanssa edetään hitaasti mutta varmasti. Kimara on todella monivärinen ja edellyttää meiltä heittäytymistä tunnelmasta toiseen ja kolmanteenkin. Siinä ei asiallisuus ole varsinainen hyve! Pitäisi löytää itsestämme espanjalainen ylväys, italialainen lennokkuus, ranskalainen eleganssi ja kreikkalainen kansanomaisuus. Pitäisi ehkä riehaantua pikkuisen! Kunhan nyt ensin saa stemmat opituksi… Siellä on aina niitä outoja syvänteitä, joihin putoaa. Stemmojen oppiminen on jännä prosessi – se toistuu aina saman kaavan mukaan (ainakin minulla), silti olen kärsimätön vaikka tiedän, että mitään vaihetta ei voi ylittää oikomalla. Sellaista työprosessia ei koko 16-vuotisen ”kuoro-urani” aikana ole ollutkaan, ettei syvänteitä olisi. Ja siinä koko homman juju! En viitsisi harrastaa sellaista, mikä ei pistäisi aivosoluihin vipinää.

En malta olla kirjoittamatta laulublogiini eilisestä konsertista, vaikkei siellä laulettu nuottiakaan. Huuliharppuyhtye Sväng esiintyi Musiikkikeskuksella kaupunginorkesterimme kanssa. Heidän arsenaalissaan on sen seitsemää sorttia huuliharppuja – ja miten ne soivatkaan! Svengi oli hirmuinen. Itse nautin erityisesti Balkan-rytmeistä ja kvartetin omintakeisesta huumorista. Herkumpaa herkkua on täällä harvoin tarjona. – Mutta seuraavaksi odotan jo vesi kielellä huumoribändi KAJ’n saapumista Circus Liveen. He ovat siellä 29.10., ja niin olen minäkin!!

Kesällä 1970, naaliessani pariisilaisen musiikkikaupan levyhyllyjä löysin aarteen: Jacques Douai, Chansons poetiques anciennes & modernes. Vanhoja ja uudempia kansanomaisia lauluja uskomattoman hienosti esitettyinä. Löysin siis levyn vahingossa, ja samalla tämän spirituellin trubaduurin. Aikomus oli soittaa tähän loppuun yksi kyseisen levyn toinen toistaan kauniimmista lauluista. Mutta… Kun Wikipedia kertoi, että Monsieur Douai on ensimmäinen miespuolinen laulaja, joka on levyttänyt Joseph Kosman/Jacques Prévertin Kuolleet lehdet, en voi muuta kuin valita tämän. Ja minusta tämä on sielukkain tulkinta tästä laulusta ikinä:

Tämän kirjoitti jamatar 2. lokakuuta 2026.