Talvilomat on lomailtu ja eilen oli VIMMA-kuoron ensimmäinen pidennetty kolmen tunnin treeni. Tyhjäksi raivatussa salissa kahlattiin ensi kertaa läpi koko ohjelma puheosuuksineen kaikkineen. Asemat ja kuviot ovat vielä vaiheessa, mutta kokeilemalla ne alkavat hahmottua. Ei ole ihan helppoa liikuttaa viittäkymmentä laulajaa näyttämöllä niin että se näyttää a) järkevältä, b) mielenkiintoiselta. Nyt aluksi on tärkeää saada vain kokonaiskuva siitä, miten esitys tulee kulkemaan.

Puheosuudet tuntuvat solahtavan aika kivasti laulujen lomaan – helpotus minulle, niiden laatijalle! Täytyy vain muistaa artikuloida hitaasti ja selkeästi, silti myös ilmeikkäästi. Joku onneton oli saanut vanhan, diskatun version teksteistä. Tätä mä pelkäsin! Mutta asia korjaantuu ensi treeneihin.

Osaan kaikki biisit kutakuinkin ulkoa, mutta stemmoissa on pari kohtaa joita en osaa laulaa kuoron kanssa, vaikka kotona menee ihan hyvin. Tämä toistuu joka jutussa ja on aina yhtä kettumaista. Tällä kertaa jurnuttaa erityisesti se, että ne pimeät paikat ovat ”helpoissa” lauluissa. Ei auta kuin harjoitella lisää kotona…

Minulle hankalin Valkokangas-lauluistamme on Taakse jää. Tarkemmin sanoen sen rytmitys: kun täytyy laulaa tarkasti iskujen väleihin staccatossa. (Näin minä sen ymmärrän.) Yleensä osaan nakuttaa lauluihin jonkinlaisen rytmikuvion – tähän en. Jos olisin rumpali, nyt olisi kapulat täysin hukassa! – Toinen vaikea on Notre Damen Dies Irae -osuus. Ei tahdo mennä kalloon. Siksi jännitän enkä siis muista sitäkään vähää. Huokaus!

Hetkittäin tuntuu jo kuitenkin hyvältä laulaa, ja yhteissointikin kuulostaa aika mukavalta. ”Suureen päiväämme” on kuukausi ja rapiat ja tunnelma treeneissä tiivistyy. Kahlaaminen kiteytyy hallituksi koreografiaksi ja omat ongelmat selkiävät. Konserttimme on julkistettu Kuopion kaupunginteatterin nettisivuilla, liput myynnissä ja flaierit jaossa ympäri kaupunkia. Että silleen!

Loppukaneetiksi löysin rapsakan reggae-version VIMMA-jengille tutusta biisistä. Tämä sanoitus on Junnu Vainion ja asialla on tanssiorkesteri Sinitaivas:

Tämän kirjoitti jamatar 13.3.2024.