VIMMAN viime treeneissä pulpahti mieleen mietteitä aiheen vaiheilta. Kuten, että mikä tämä porukka on ja miten se on nykyvaiheeseensa päätynyt.

Kuorossamme on tällä hetkellä noin 50 aktiivijäsentä. Se on paljon – mutta alkuvuosina oli vielä enemmän. Muistelen että reilusti yli 60. Ajan saatossa väkeä on tullut ja mennyt, kuten elämään kuuluu. Mutta rajuimmin meitäkin rokotti vuoden 2020 koronapandemia, joka stoppasi kaiken ryhmätoiminnan tuskallisen pitkäksi ajaksi. Pakollisen katkon myötä VIMMASTA jäi monia tauolle ”toistaiseksi”. Ja moni on jäänyt palaamatta. Mahtavatko jatkaa lauluharrastusta jossain toisaalla?

Silti edelleen on mukana meitä alkuperäisiä, Maestran Avoimen laulukoulun kasvatteja. Keväällä 2009 Jaana Turunen perusti Kuopioon uudenlaisen laulukoulun, ja muistan että sain viimeisen vapaan paikan ensimmäiselle kurssille. Muistan myös, kuinka itsepintaisti kutsuin sitä Vapaaksi laulukouluksi. Ja olihan se sitäkin, sillä Jaanan tunneilla sai tuntea itsensä vapaaksi suoriutumisen ja kelpaamisen pakosta. Uskon, että moni aikanaan koulun laulutunneilla nujerrettu löysi hukassa olleen laulamisen ilon ja – tosiaan – vapauden. Ja sillä tiellä ollaan, esiintyvänä VIMMA-kuorona. Meillä on oma tärkeä paikkamme lähiseudun amatöörikuorojen joukossa.

Meistä jokaisella on oma tarinansa kuoroon kiinnittymisestä ja siinä pysymisestä. Näitä tarinoita olisi hauska kuulla! (Ehkä te jotka olette somessa jaatte niitä siellä?) Eniten meitä yhdistää varmasti se, että tykkäämme laulaa. Laulaminen tuottaa mielihyvää ja antaa aiheen kokoontua viikoittain voimistamaan äänijänteitämme. Ja sitten se yhteinen päämäärä: konsertit! Esiintyminen lavalla ei ole kaikille ihan helppoa, mutta siihenkin voi harjaantua. Ja sitä harjoitellaan käytännössä kaikissa treeneissämme. Ei Jaana suotta näytä meille alinomaa ”suomalaista perusilmettä”, joka ei tosiaankaan sovi estradille. Laulamisen ohessa opimme eläytymistä ja tunnetilojen ilmaisua. Ja se taas tekee laulamisesta entistäkin antoisampaa.

Tänä keväänä VIMMALLA on edessään koko olemassaolonsa isoin ponnistus, esiintyminen teatterin suurella näyttämöllä. Tämä jäi meiltä koronan takia kokematta, mutta nyt se tapahtuu! Tuosta huhtikuun päivästä tulee tosi tiukka, mutta me varaudumme siihen urheilumielellä ja kunnon eväillä. Tankkaus on tärkeää, että jaksetaan viedä täysillä läpi kaksi esitystä. Uusi kokemus vie kuoroa taas eteenpäin, kohti uusia haasteita ja seikkailuja. Aina on nostettu rimaa, ja niin tehdään jatkossakin. Kuten Huurteisen seikkailun Elsa laulaa: ”Enää tyydy en vähempään!”

Minua jänskättää edelleen se Notre Dame-laulun ”Vihan päivä”. Pelottavahan se tietysti onkin, kuolinmessun järein osa. Kuoron eturivissä, hitto vie, narahtaa heti jos jotain unohtaa… Ohessa ooperasäveltäjä Giuseppe Verdin tyylinäyte teemasta. On hurjaa, on komeaa – ja mahtava kuoro!!

Tämän kirjoitti jamatar 20.3.2024.