No niin! Päivän VIMMA-kotitreeni on tehty. Kävin kaikki Valkokangas-laulumme läpi kahdessa osassa. Yhtä soittoa ei jaksaisi, loppua kohti ote herpaantuisi. Jaanan ohjetta seuraten lauloin peilin edessä, tarkkaillen eleitäni ja ilmeitäni. Ei saa tehdä yli eikä ali vaan juuri sopivasti. Luontevasti. Samalla täytyy sopeuttaa oma ilmaisu kuorotoverien ilmaisuun. Mutta juuri tätä emme kuorossa itse näe, vaan täytyy luottaa omaan tuntemukseen – ja siihen, että pomo kyllä sanoo jos joku pomppaa joukosta ulos.

Tällä kertaa saamme olla enemmän yksilöitä kuin kuorossa yleensä. Meillä (muillakin kuin puhujilla) on erilaisia rooleja, joita voimme tietyissä rajoissa vapaasti toteuttaa. Leffahahmot elävät omaa fantasiaelämäänsä, me ”elokuvien ystävät” omaamme arkisine juttuinemme. Tästä saattaa tulla katsojille jännittävää! Ehkä he ovat ensin että ”Mitä ihmettä – – ?” kunnes pääsevät mukaan juoneen.

Kävin alkuviikosta Kuvakukossa katsomassa dokkarin Almasta, maailmalla menestyvästä pop-tähdestämme. Jännä tapaus tämä nuori nainen, joka aluksi ponkaisi tietoisuuteeni neonvihreätukkaisena sähikäisenä. Hiukset ovat nyttemmin kirkkaan punaiset mutta lavaolemus yhtä kiihkeä ja itsevarma kuin ennenkin. Laulaahan hän todella osaa – ja tekee lauluja muillekin staroille kuin itselleen. Ääni on vahva, vähän Adélen sävyinen. Hänen nousunsa isoille lavoille on tuhkimotarina, jolle toivon menestystä jatkossakin.

Tästä pääsenkin postaukseni otsikkoon. Siis että mikä ”Yllätyselämys”?! Pari päivää Alman jälkeen menin taas Kuvakukkoon. Luulin näkeväni dokkarin Amy Winehousesta. Esitys alkoi – ja tajusin katsovani ihan muuta elokuvaa, josta en tiennyt yhtään mitään. Erakoitunut mies autiossa tornitalossa. Hänen ovelleen ilmestyy nuorempi mies viinaleili kainalossa. Ei helkkarissa… Ja tarina kiertyy yhä hullummaksi, kun erakkomies alkaa vierailla lapsuuskodissaan tapaamassa vanhempiaan – jotka ovat häntä nuorempia! Olin pihalla kuin lumiukko, kunnes aloin tajuta missä mentiin. Loppukuvien aikana tiesin nähneeni erittäin hienon, syvällisen ja erikoislaatuisen elokuvan. Yllätyselämys toden totta, upeinta sorttia. Jos törmäät jossain leffaan nimeltä All of Us Strangers, älä missaa vaan katso se!

Muistatteko Beatles-biisin Blackbird? Se on pieni helmi bändin isompien hittien katveessa. Pop-diiva Beyoncé sisällytti sen uuteen kantrihenkiseen kohualbumiinsa. Minulle, joka en Beyoncéta muuten ihmeemmin seuraa, tämäkin oli yllätyselämys. Kaunis, malttava tulkinta kunnioittaa alkuperäistä:

Tämän kirjoitti jamatar 7.4.2024.