Vaikka sää on vielä suorastaan hellelukemissa (torilla tänään+26 astetta), tunnen syksyn tulleen. Sen merkkinä kaikenlaiset aktiviteetit alkavat taas:

Viime lauantaina – ei sunnuntaina, kuten viime postauksessa kirjoitin – oli Kuopion seudun kuorolaulajille Estill-koulutusta ravintola Albatrossissa. Meidän Jaanamme eli ”Maestra Turunen” veti reilun kaksituntisen varmoin ja samalla rennoin ottein. Estill-metodiin joskus vähän tutustuneille (kuten meitsi) siinä oli hyvää kertausta, mutta ennen kaikkea se oli hauskaa ja oivalluksia herättävää. Kiitokset Sulasolille, että tähän alkuosuuteen pääsi jäsenkuorojen lisäksi meitä muitakin. Koulutus latasi intoa uuteen laulusyksyyn.

Sunnuntaina pistäydyin tutustumassa Jaanan uuteen karaokehuoneeseen Raviradantiellä. Oikein nasta mesta! Luikautin pari lauluakin. Hyvät on vehkeet, ja sinne voi tulla omalla porukalla tai yksinkin laulelemaan, jos ei kapakkakaraoke kiinnosta. Mainio idea, jolle toivon menestystä. Toista tällaista paikkaa ei käsittääkseni Kuopiossa ole.

Tiistaina jatkettiin Alavan salissa kabaree-laulujen treenaamista ylös ”unhon yöstä”. Tästä tuleekin nyt sitten VIMMAN 15-vuotisjuhlaesitys – ellei taas korona tai jokin uudempi pöpö tuhoa aikeitamme. Korona on liikekannalla jälleen, nytkin oli joitain laulajia poissa treeneistä tartunnan takia. On se sitkeä vainooja… Mutta uskotaan ja luotetaan, että keväällä päästään kaupunginteatterin näyttämölle kaikkien aikojen suurimman showmme kanssa. Edessä on työntäyteinen harjoituskausi. Mutta niinhän se on aina: VIMMA valmistaa kaikki ohjelmansa parhaaseensa tähdäten, vähempi ei meille kelpaa. – Miksi ei? Koska vähemmässä ei olisi mitään mieltä. – Mutta sehän on vain harrastus? Jos kuoro olisi meille ”vain”, emme viitsisi siihen aikaamme tuhlata.

Myös kansalaisopiston syksy käynnistyy. Odotan jännityksellä ensi tapaamista kansanmusaryhmä Ilon kanssa. Se on vasta lokakuussa, kokoontumisia on syyskaudella neljä. Laulamisen lisäksi aion pyrkiä rytmiryhmään tamburiinini kera. Eka soololaulutunti Päivi Wellingin kanssa oli maanantaina. Harjoituskappaleeksi valitsemani laulu ei ole helpoimmasta päästä. Paras suomenkielinen versio löytyi yllättäen tangolevyltä. Eihän tämä mikään tango ole?! Mutta upea ja taas murheellisen ajankohtainen laulu sodan mielettömyydestä. Jacques Prévert kirjoitti runon, Joseph Kosma sävelsi, Jukka Kemppinen suomensi, ja Maria Kalaniemi Laulaa:

Tämän kirjoitti jamatar 4.9.2024.