Olipa kiva olla taas mukana VIMMAN harjoituksissa! Ihan eri meininki kuin kotona läppärin ääressä. Nyt kuoro oli asemoitu salin pitkittäissuuntaan, mikä vastannee enemmän Musiikkikeskuksen tilaa. Oltiin niin levällään, ettei oikea reuna todellakaan näe eikä kuule mitä vasen reuna tekee. Täytyy vain luottaa että kaikki hoitavat hommansa ja, ennen kaikkea, seuraavat johtajaa. Laulajien paikat täsmentyvät harjoitusten edetessä, kun selviää miten on järkevintä järjestäytyä.
Tiistain treeneissä oli ulkoläksynä se laulu, jossa meitsillä on soolo-osuus. Onneksi ääneni kesti joten kuten. Kotiviikoilla taudin kourissa lähinnä kuuntelin stemmoja, nyt alan jo taas hissuksiin laulaakin. Ohje itselleni tässä vaiheessa: Hiljaa hyvä tulee!
Harjoituksissa tuli puhetta laulujemme tulkinnoista. Mitä halutaan sanoa, mitä tunnetilaa milloinkin välittää? Konsertin nimibiisissä, joka siis on Hectorin Kaikki tahtoo rakastaa, joku sanoi aistivansa ironiaa. Vastakkaisen mielipiteen mukaan laulu ilmentää myötätuntoa kaikkia noita laulun kerrostalon ”omituisia” asukkaita kohtaan. Meidän täytyy tietenkin valita, miten juuri me yhdessä laulun tulkitsemme ja esitämme yleisöllemme. Viime kädessä johtaja päättää.
Kähärä-osastoon en tällä kertaa puutu, kun pop-osastossakin riittää kairattavaa. Eput ovat aivan oma maailmansa – etenkin siitä lähtien, kun Martti Syrjä alkoi tekstittää bändin lauluja. Joka päivä ja jokaikinen yö on malliesimerkki herkällä vaistolla kirjoitetusta, päällepäin yksinkertaisesta rakkauslaulusta. Kenties runoilijaäitiKirsi Kunnaksen peruina siinä on myös aimo tujaus lyyrisyyttä. Tätä emme saa hukata! – Yhtä taitava mutta täysin vastakkainen kynämies on Hande ”Tuomari” Nurmio, jonka tekstit kolisevat kuin ikäloppu ratikka. Pikku julmuri esittää asiansa suoraviivaisesti, vanhan kunnon rokkenrollin perinnettä seuraten. Tässä ei tarvitse tunnelmaa eikä tulkintaa pähkäillä! – Entäs sitten tarinankertoja J. Karjalainen? Oi mikä ihana ilta on pieni pisara hänen tuotantonsa valtamerestä. Laulussa kahdelle nuorelle ihmiselle tarjotaan mahdollisuus, jota he kuitenkaan eivät sillä kertaa käytä. Laulun loppu jää kutkuttavasti avoimeksi: Ei tapahunut sitä mitä kuulija ehkä odotti, mutta sen sijaan voi tapahtua mitä vain… Pieni stoori ei kaipaa tulkinnallisia kommervenkkejä, riittää että se lauletaan luontevasti.
Kappas – tuli paljastetuksi muutama uuden ohjelmamme kipale! No haitanneeko tuo? Päin vastoin se ehkä lisää kiinnostusta kuulla juuri meidän tulkintamme kyseisistä biiseistä. Ja nämä on mahdollista kuulla vain tuon yhden ainoan kerran Musiikkikeskuksella 25. huhtikuuta. Wink wink: Liput on jo hyvää vauhtia myynnissä!
Eilisiltana Musiikkikeskuksella maisteltiin eksoottista herkkua: Kuopion kaupunginorkesteri soitti intialaista Bollywood-musaa solisteinaan hunajaääniset laulutähdet Navin Kundra ja Rekha Paunrana. Tulitukea antoi kaksi tarkkakätistä lyömäsoittajaa. Isot starat hoitivat homman taidolla ja tyylillä ja kaupunginorkesteri svengasi mukavasti mukana. Puuttuivat vain tyylilajiin kuuluvat bhangra-tanssijat, mutta heitä ei lavalle täyden orkesterin ja laulajien rinnalle olisi mahtunutkaan. Itse olen nähnyt yhden Bollywood-leffan muinoin Goan matkallani, ja myöhemmin näin Bollywood-torvisoittokunnan tanssijoineen Kaustisilla. Muutamalla Bollywood-tanssikurssillakin olen täällä kotimaassa käynyt. Sen verran siis on hajua tästä omaleimaisesta taiteenlajista. Leffat ovat yltiöromanttista siirappia action-kohtauksilla ryyditettyinä. Pakoa arjesta fantasiaan.
Löysin yllämainitun konsertin laulutähtien esityksiä YouTubesta, mutta havainnollisemman – ja vauhdikkaamman – esimerkin ko. tyylilajista antaa hittipotpuri, jossa sekä lauletaan että tanssitaan. On säihkettä, menoa ja meteliä… Hiki tulee jo katsoessa:
Tämän kirjoitti jamatar 16.1.2026.