Helsingin viikonloppureissuni ei ollut varsinaisesti musiikkimatka, mutta yksi säväyttävä musiikkielämys siihen sisältyi: Kansallisteatterissa, Pohjantähti-trilogiasta tehdyn näyttämöteoksen lopussa koko ensemble lauloi kauniin sovituksen Täällä pohjantähden alla -laulusta. Tuo kuoroesitys kruunasi koko hienon ja vaikuttavan teatteriesityksen. Tuttu laulu, johon monilla meistä suomalaisista on tunneside, puhutteli uudessa yhteydessä ja uudella tavoin esitettynä. Musiikin voima!

Aika rientää vinhasti kohti VIMMA-kuoron tämän kevään näyttämökonserttia. Sairauspoissaolot ovat verottaneet minidraamojen harjoittelua, mutta nyt on jo päästy treenaamaan niitä niiden omilla paikoilla laulujen lomassa. On vain opittava muistamaan mihin väliin mikäkin kohtaus tulee! Kohtaukset vuoropuhelevat laulujen kanssa, ja minusta se toimii oikein hyvin. Mutta tulemiset, menemiset ja asemat Musapirtin lavalla pystytään fiksaamaan vasta esityspäivänä paikan päällä – joten yllätysmomenttia piisaa viime hetkiin saakka.

Väliraportti Kaksi puuta -kamppailustani: Jo on pirunmoista ettei ne takkukohdat rupea oikenemaan… Ja mitä vähemmän luotan selviytymiseeni, sitä varmemmin en selviydy. Enkä lakkaa ihmettelemästä mistä tämä johtuu. Eihän tämä varmaankaan ole vaikein stemma ikinä VIMMAN historiassa? Eteeni on noussut psyykkinen este, joka täytyisi häätää pois. Miten sen teen?!

Kuoroharkkojen zoom-tallenteiden kanssa laulamisesta on tullut minulle mieluisa harjoitusmuoto. Aluksihan olin vähän vastakarvaan – mutta tämä todella toimii, ainakin minulle. Siinä tulee kerratuksi koko treenisessio välikommentteineen kaikkineen. Ja omaa kehonkieltä voi tarkkailla, kun kamera sattumoisin jököttää juuri meitsin kohdalla. Jotenkin tieto siitä että kuvataan terästää myös keskittymistä. Viime kerralla tosin alkoi treenin lopulla laulaminen mennä autopilotille. Voimat hupeni. Ei tämä lauluharrastaminen mitään kevyttä ajankulua ole!

Se ”minun” lauluni Kaikki tahtoo rakastaa -ohjelmassa, minusta se on jazzvalssi, vaikka nuoteissa lukee chanson. No, saahan sen sisäisesti mieltää miten vain, mutta nuottien mukaan esitetään. Syksyn ja kevään myötä ihailuni säveltäjä Anna-Mari Kähärää kohtaan on vain kasvanut. Meidän setissä olevien kahdeksan laulun lisäksi kyseisessä nuottikirjassa on 15 muuta, varmasti yhtä upeaa teosta. Plus sitten kaikki muu, mitä Kähärä on julkaissut… Hurraa Kuopion musiikkilukio!

Kansalaisopiston laulutunneilla olen viime aikoina työstänyt laulua, jonka linkkaan tähän. En tuntenut biisiä ennalta yhtään, vielä vähemmän elokuvaa josta se on peräisin. Luulin että Bagdad Café on yhtye! Mutta tässä saa laulaa hiljaa ja kovaa, sielun ja sydämen pohjasta. Ja juuri siitähän minä tykkään!

Tämän kirjoitti jamatar Aprillipäivänä 1. 4.2026.