Koskaan kuorovuosinani en ole kohdannut näin hankalaa palaa! Käyn siis edelleen taisteluani Meren arvoitus -laulun kanssa. Säveltäjä George de Godzinsky oli arvostettu ammattimies – ei moitteen sijaa tässäkään tyylipuhtaassa sävelmässä. Mutta entä tekstintekijä Pekka Santala? Hakutiedot kertovat, että hän oli ”asianajaja ja sanoittaja”, alueinaan viihde- ja hengellinen musiikki. Näköjään tehnyt erityisen paljon meriaiheisia tekstejä. Ei epäilystä, että juuri meri oli hänelle läheinen.

Pohjimmaltaan Meren arvoitus ja Lasse Mårtensonin Kaikki paitsi purjehdus on turhaa puhuvat samasta asiasta, rakkaudesta mereen ja merillä oloon. Mutta siinä missä Mårtenson esittää asiansa selkeästi, joskin myös runollisesti, tämä Santala on koruommellut runonsa aivan tukkoon. Siinä on omituisia ilmaisuja ja kielikuvia, jotka vaikeuttavat ulkoa oppimista. Mitä tarkoittaa ”tuskansa, aamunsa toive”? Entä ”kölin hohdetta kaarella otsan”? Aluksen köli on upoksissa veden alla, mitenkä se sieltä hohtaisi?!

Kaksi säkeistöä olen jo saanut juntatuksi päähäni. Kolmas on keljuin, kun sen alussa säveletkin kulkee eri lailla. Mutta periksi ei anneta nyt eikä koskaan! Otan tämän henkisenä harjoituksena, kärsivällisyys- ja nöyryyskokeena. Epämieluisuuden ei pidä antaa häiritä päämäärään pyrkimistä. – Kun vajaan kuukauden kuluttua astun merihenkisessä asussani muun kuoron kanssa Kaupungintalon lavalle, olen voittanut taistelun.

Tiistain treeneissä laulettiin läpimeno jo kuoromuodostelmassa – siihen täytyy taas tottua pitkään kestäneen erillään laulamien jälkeen. Kaveri onkin taas ihan korvan juuressa, ja (minun tapauksessani) se laulaa eri stemmaa kuin minä… On oltava satavarma omista äänistä.

Kaiken kaikkiaan olen innoissani Vesillä -konsertistamme. Jos olisi liian helppoa, se ei motivoisi tekemään töitä. Joka ikisessä VIMMAN ohjelmassa minulla on ollut ”pökkööspaikkani”, kuten pohjalaisittain sanotaan. Ja aina niistä on yli menty. Enemmän tai vähemmän kompuroiden, mutta yli!

Kotimaisen popmusiikin saralle on viime vuosina noussut riemastuttavan omaperäisiä laulaja-lauluntekijöitä. Heillä on ihan oma ääni, oma staili ja omat jutut. Yksi kirkas esimerkki on Maustetytöt, duo joka ammentaa suomalaisen melankolian ja ”näin mulle aina käy” -pessimismin pohjattomasta lähteestä. Heidän yönmusta ironiansa puree terävästi – ja hellästi. Kuunnelkaapa vaikka tätä:

Tämän kirjoitti jamatar 30.3.2023.