Joulu meni ohi ja vuosi vaihtui. Mutta VIMMA ei mene meiltä kuorolaisilta ohi eikä vaihdu mihinkään. Me jatkamme harjoituksia levänneinä ja innolla. Sunnuntaina pidettiin kolmen tunnin startti, jossa saimme neljät uudet nuotit. Joulun alla saadut mukaan lukien meillä on siis nyt seitsemän uutta laulua stemmoineen opeteltavina. Koko setistä puuttuu enää Aamiainen Tiffanylla -tunnari.
Myös puheosuuksien käsis on jaettu ja ”rooleja” sovitellaan parhaillaan. Eihän näissä mistään luonnerooleista ole kyse, tavallinen kaveriporukka siinä vain jutskailee leffamieltymyksistään. Mutta odotan korvat hörössä millaisia ääniä kynäilemilleni repliikeille löytyy. Kun sanat lausutaan ääneen, ne heräävät paperilta eloon.
Koko shown tulee aloittamaan Katupoikien laulu. ”Sörkan laitakadut” (nimen omaan SärkAn, vanhan stadin slangin mukaisesti) ovat minulle tuttuja, asuinhan niillä nurkilla pitkään Helsingin vuosinani. Värikästä seutua, mutta ei siellä 1960-70-lukujen taitteessa pelätä tarvinnut. – Ei se toisaalta myöskään enää ihan niin idyllistä ollut kuin tuossa sota-ajan viihteeksi nikkaroidussa rallissa.
Jaana arveli, että hänen sovituksensa Miksi sä meet -biisistä olisi helppo. Vaan ei ne ”diiba-daabat” noin vain meidän sopraanoilta taitukaan! Me altot myhäilemme tyytyväisinä: siinäs saatte tekin välillä tehdä tositöitä! Kun meillehän ne melodian ulkopuoliset kaartelut paljolti napsahtaa. Itse lauluhan, tämä Korppi Sylissä -teema, on mieleinen. (Etenkin, kun Jaana otti Emma Salokosken version Tuula Amberlan raskaammin soutavan sijaan.) – Ja niiden diibadaabojen päälle on tosi kiva laulaa melodiaa!
Uusien laulujen nipussa hankalin ainakin minulle on Disney-biisi Taakse jää. Sen kanssa tarvitsen todella ”Rakastan kaikkia roolejani” -työmetodia. Videoklipissä meuhkaa tuikean näköinen mimmi jäisessä maisemassa. Se on sadun prinsessa, joksi minun nyt täytyy laulussa eläytyä. Hyvä – minähän tykkään haasteista!
Uusi mesta (Alava-talo) tuntuu entistäkin paremmalta, kun Jaana sai käyttöön sen paremman pianon. Virittäjäkin on tilattu. Niin ei ole ainakaan säestyksen vika, jos me laulamme epäpuhtaasti. Pyrkimys on aina parempaan, ja kannustavan liiderin kanssa tulostakin syntyy.
Olen ennenkin näissä ympyröissä hehkuttanut Eva Cassidya, liian nuorena nukkunutta jazz-blues-folk-ym-laulajaa. Tässä tulee harvinainen live-taltiointi häneltä. Siihen on jälkikäteen lisätty kahden blondin taustakuoro ja torvet – ihan suotta. Evan tulkinta vanhasta r&b-klassikosta ei tarvitse tehosteita:
Tämän kirjoitti jamatar 10.2.2024.
