Yli 10 vuotta sitten postasin tähän blogiini otsikolla Miksi laulan. (Päiväys 9.11.2013.) Olisikohan aika päivittää ajatukseni tästä? Niin… Historiani on tietenkin se minkä silloin kerroin. Mutta miksi vieläkin laulan? Tottumuksesta. Koska edelleen pidän siitä. Koska koen yhä oppivani siitä jotain uutta. Mutta uutena tekijänä on nyt myös tämä: Laulan samasta syystä kuin käyn kuntosalilla. Siis pitääkseni yllä kuntoani. Käyn laulun ja punttien voimin viivytystaistelua ikääntymisen tuomaa henkistä ja fyysistä rapistumista vastaan. Laulaminen on erittäin fyysistä lihastyötä, mutta se jumppaa myös aivoja ja mieltä. Täytyy oppia ja muistaa laulutekstejä ja melodioita – stemmoista puhumattakaan. Ja mieli saa eläytyä kulloisenkin laulun tunnelmaan ja tulkintaan. Kahden tunnin treenin ajan keskityn aktiivisesti, olen täysillä läsnä. Se käy kyllä työstä! Jokaisen kuoroharjoituksen jälkeen olo on sekä väsynyt että virkistynyt. Ihan eri juttu kuin jos viettäisin senkin ajan kotona jotain vapaamuotoisempaa puuhaillen. Kannattaa siis pysyä kuoroharrastuksen parissa tästäkin syystä! – Ja mielihyvä, se tulee kaupanpäällisenä.

VIMMASSA hinkkaamme edelleen ensimmäistä kuuden biisin nippua kabaree-lauluistamme. Rytmityksissä, fraseerauksissa ja tekstin sisällön esiin tuomisessa on tekemistä. Ei pidä tuijottaa nuottien kestoihin vaan laulaa sanojen luonnollisten painotusten mukaan. Ja kuorossa tämä kaikki pitää tehdä yhdessä. Ei helppoa! Ja juuri se vaatii hinkkaamista. Jaana sanoo ettei kaikissa kuoroissa suinkaan tehdä tätä, ainakaan yhtä paljon kuin me. Klasarityylisilla kuoroilla päähuomio on soinnin puhtaudessa ja balanssissa. Karkeasti voisi sanoa että ”klassiset” laulavat musiikkia jossa on myös sanoja, kun taas me laulamme sanoja joissa on myös musiikkia. Ei se toki näin jyrkkää ole, mutta sinnepäin. Meidän kevyellä puolella laulavien täytyy myös hallita kevyen musiikin tyylilajit – onko jazzia, poppia, kansanlaulu vai mitä. Ja rytmi ennen kaikkea! Ilman elävää rytmiä laulukaan ei elä. Tähän auttaa se, että kuuntelee paljon erilaista musiikkia ja pyrkii aistimaan musiikin rytmin ja pulssin.

Puhukaa ääneen laulujen tekstejä, sanoo Jaana. Ja miettikää niiden sisältöä. Mitä meidän on tässä tarkoitus välittää kuulijoille? Just niin! Warum -laulua kerratessa Jaana heitti kysymyksen: Mistä tämä laulu kertoo? Heitin vitsillä että parisuhteen osapuoli siinä pähkäilee, mikä on kun ei kumppanin kanssa oikein skulaa… No, ei Johann Wolfgang von Goethen runo noin simppeli ole. Se kuvaa synkkiä aavistuksia erosta, kun rakastavaisille selviävät toistensa sisimmät ajatukset ja ”särkynyt totuus” tulee ilmi. Miksi, oi miksi? laulun minä kyselee, vaikka sydämessään tietää vastauksen. Laulu on yltiöromanttisuudessaan tuhottoman kaunis, ja koloratuurisopraano Miliza Korjus, ”Berliinin satakieli”, teki siitä kuolemattoman. Nyt on meidän hommamme esittää se kauniisti, laulun olemusta kunnioittaen.

Pohdittiin myös ensi kevään kabaree-esitystemme aikataulua. Kaksi esitystä sunnuntaina vai yksi sunnuntaina ja toinen maanantaina? Teatteri on kallis, kaksi päivää maksaa enemmän kuin yksi. Toisaalta esitys tulee olemaan meille raskaampi kuin viime kevään leffalaulut. Jaksaisimmeko edes vetää kaksi näytäntöä putkeen? Plus aamun tekniikkaharjoitukset. Entä onko maanantai hyvä esityspäivä ylipäänsä? Nämä asiat ovat nyt harkinnassa. Mutta teatteri on joka tapauksessa varattu huhtikuun 27. ja 28. päiviksi. Sitä kohti mennään showmme kanssa.

Ja tähän loppuun jotain aivan muuta. Vanhasta amerikkalaisesta kansanlaulusta The House of the Rising Sun on lukuisia versioita, joiden sanat ja osin säveletkin poikkeavat toisistaan. On myös eri käsityksiä siitä, mikä tämä Nousevan auringon talo todellisuudessa oli. Oliko se bordelli, naisvankila vaiko huonomaineinen kapakka? Kaikille näille löytyy esikuvia New Orleansista. Oli miten oli – laulu on ansainnut paikkansa ikivihreiden joukossa. Nina Simonen riisuttu livetulkinta on kauneimpia, mitä olen tästä laulusta kuullut:

Tämän kirjoitti jamatar 18.9.2024.