Ehei – en nyt muistele ensimmäistä keikkaani VIMMA-kuoron kanssa, vaan kerron jotain tuoreempaa… Mutta aluksi:
Vietin juuri kaksi viikkoa ilman radiota, tv:tä ja musiikkia. Ohjelmaa aamusta iltaan tarjosivat kaksi lapsenlasta, eskarilainen ja juuri kävelemään oppinut taapero. Ääntä riitti ja välillä vimmaakin, muksut kun ovat aika eläväisiä. Mutta paasto täysin ilman mekaanisia kuva- ja äänilähteitä oli mielenkiintoinen kokemus. Pian lakkasin kaipaamastakin muita kuin kodin live-ääniä. Minä, joka aina sanon etten voisi elää ilman musiikkia! Voinpa hyvinkin, kun asiat vaativat. Enkä kotiin palattuakaan syöksynyt heti pistämään jotain aparaattia päälle. Palailen normimaailmaani hissun kissun.
Nyt olen katsonut ja tehnyt kolme väliin jäänyttä Kuorolaulajan tehotunnit -harjoitusta. Nämä Jaanan tehotreenit ovat maanmainioita – selkeitä, hauskoja ja tehokkaita. Ja tuleepa tosiaan jumpatuksi ääntä. Itsekseni en sitä näin perinpohjaisesti tekisi. Lauluäänen tuottaminen on hienoa lihastyötä, jota tietoisesti ei paljon ajattele. Eikä tarvitsekaan, sitten kun tekniikan osaa. Jaanan harjoitteet selventävät miten äänen väriä, kantavuutta ja tyyliä voi vaihdella tarpeen mukaan. Ei se ole taikaa vaan taitoa!
Kun olin viimeksi VIMMAN harjoituksissa, saimme nuotit Haloo Helsingin! joululauluun, jonka tulemme esittämään Joululaulajaisissamme. En ihan ensi lukemalta hiffannut laulun ydintä. Mikä kumma on ”nimettyjen kivien maa”?? Fiksumpi kuorotoveri suomensi että sehän on tietenkin hautausmaa. No totta mooses! Laulaja siis sytyttää kynttilän tuonilmaisiin siirtyneen ystävän muistoksi. Tämän tajuttuani laulun tunnelma muuttui kertaheitolla. Mitä opimme tästä: On ehdottoman tärkeää ymmärtää laulun sanoma – etenkin jos aikoo itse esittää sen…
Ja sitten siihen ekakeikkaan: Kansalaisopiston kansanlauluryhmä Ilo, johon tänä syksynä liityin, heitti eilislauantaina keikan Matkuksessa. Siellä oli suuri hyvän mielen tapahtuma, paljon ohjelmaa ja väkeä. Me joukon jatkona ”off stage” mutta luvan kanssa. Ilolla on tapana laittautua laulamaan ja soittamaan julkisille paikoille kokemusta saadakseen ja, toivottavasti, myös ilahduttamaan paikalla olijoita. Minulle tämä oli tosiaan ihka eka Ilo-keikka, jolle lähtemistä emmin viime hetkeen. Hyvä että uskalsin, sillä keikalla oli kivaa. Kuuden biisin settimme sisälsi lauluja Italiasta, Espanjasta, Kreikasta, Bulgariasta ja Suomesta – kaksi ensimmäistä alkukielillä. Ulkoa ei kaikkea tarvinnut osata, mutta konkarit joille ohjelma oli tuttu, tietenkin osasivat. Varmaan minäkin kevääseen mennessä – ja jos päästäis sinne Kaustisille…
Vanha kunnon J. Karjalainen on yhä voimissaan! Äijä otti ja julkaisi uuden biisin nimeltä Mary Ann. Kaunis yksinkertainen melodia – ja kuunnelkaa sanoja!! Tässä meillä on taas pieni minimalistinen helmi alan mestarilta. Jii jo kuka osaa tehdä pienestä kaunista:
Tämän kirjoitti jamatar 17.11.2024.