Oltuani 2 viikkoa poissa VIMMA-kuoron kabareeharjoituksista olen vieläkin vähän pihalla. Jo opittu haalistuu äkkiä ja tulee jotenkin hölmö olo. Kun yö saapuu Pariisiin -laulun uu-uu-stemma on aivan kuin ”never heard”, vaikka olihan sekin mukana 2020. Ehkä sanaton sävelkulku painuu mieleen huonommin kuin tekstin kera? Nyt on joka tapauksessa kaikki kabareelaulut otettu esiin ja keväällä alkavat kokonaisharjoitukset: roolit, tanssit ja asemoinnit. Siinäpä sitä onkin…
Eilen oli peräkkäin kaksi Kuorolaulajan tehotunnit -istuntoa, meitsi mukana. Lopun keskusteluosiossa tulin sanoneeksi etten yhtään pidä twangista lauluäänen vahvistuskeinona. Jaana: ”Mutta sinähän käytät sitä koko ajan!” Täh? Tutustuin koko termiin vasta Maestrassa, enkä silloinkaan yhdistänyt sitä itseeni. No, olen kaiken ikäni vaistonvaraisesti pyrkinyt saamaan lauluääneeni voimaa – ja nyt siis tiedän, että käytän twangia. Inhoni twangia kohtaan on johtunut harhakäsityksestä, että se tarkoittaa ”nenäänsä” laulamista. Nasaaliakin siinä voi käyttää, enemmän tai vähemmän. Riippuu tyylilajista. Esim. kantriin nasaaliääni kuuluu tyypillisesti.
Olen aina ihaillut laulajia, joiden äänessä on voimaa ja syvyyttä. Niinpä olen tietoisesti ja tiedostamatta jäljitellyt heitä. Siitä on muotoutunut oma laulutapani, jota näillä kilometreillä on enää turha yrittää muuksi muokata. Hyvä juttu on se, että mielestäni ääneni kantaa aika hyvin matalilla alueilla. Huono juttu, etten pääse korkealle. Tehotuntien ”Ylemmäs ja alemmas” -osiossa seilattiin äänellä vintille ja kellariin. Pohjakerroksiin pääsin aika kivasti, ylös mennessä kurkku teki tenän jo hyvissä ajoin ennen ylintä kerrosta. Tähän minun on tyytyminen. Ja tyydynkin. Haluan edelleen pitää ääneni kunnossa ja täyttää paikkani kuorossa. Mutta minun ei tarvitse kurkotella tavoitteisiin, jotka menivät minulta ohi jo vuosikymmenet sitten.
Miten laulaa kuorona vivahteikkaasti ja laulun sisältöä tulkiten? Tämä on meillä VIMMASSAKIN ikuisuuskysymys. Pitää vaihdella notkeasti volyymia ja ajatella enemmän puherytmiä kuin tuijottaa sokeasti nuottiarvoja. Pitää laulaa elävästi, kertoen tarinaa. Kun tekstiä on paljon (kuten Tunnelmassa), tämä on sitäkin haastavampaa. Ja sitten vielä se jazz-fraseeraus, ”etunoja”, ei iskuille vaan niiden väleihin… Meidän kabaree-setissä on monta tyylilajia: saksalaista schlageria, ranskalaista chansonia, amerikkalaista musikaalia ja jatsia. Kaiken tämän oikeanlaista esittämistä Jaana jumppaa kanssamme joka treenissä. On aikamoista saada noin 50 laulajaa sisäistämään ja tuottamaan asiat samalla tavoin. Mutta sen onnistuessa syntyy se ainutlaatuinen VIMMA-kuorosointi, johon pyrimme. Sitä kohti siis!
Haloo Helsinki! -bändin Elli kuuluu suosikkeihini, koska hän laulaa täydellä äänellä – ja ääntä riittää. Tämä nainen ei pikkutyttöile. Yhtye on julkaissut uuden dramaattisen balladin. Sävellys on bändin poikien ja Ellistä on kehkeytynyt kelpo sanoittaja. Ja jos tämä on twangia, niin hyvä!!
Tämän julkaisi jamatar 28.11.2024.