Käyttäjän Marita Jama lähettämä 20. tammikuu 2010 kello 16:16

Viime maanantain tuntemuksia: Ääni ei yskän jäljiltä vielä oikein kestä laulamista – paremmin sentään kuin viikko sitten. Kurkussa on ”huopainen” olo. Äänihuulet ilmeisesti vuotavat kuin seula. (Oma maallikkotulkintani, liekö oikea?)

Huopakurkusta huolimatta lauloin tunnilla muiden mukana antaumuksella Itkevää huilua. Oskar Merikannon ihana sävellys Larin-Kyöstin ihanaan, taiteilijaksi kasvamisen kipuja kuvaavaan runoon. Merikanto on armoitettu laulusäveltäjä, en tiedä meillä toista samanmoista – paitsi ehkä Kaj Chydenius. Molemmilla on kyky luoda luonnollisia, kuin itsestään soivia melodioita. Alansa klassikkoja kumpikin.

Klassikko omalla sarallaan on myös Repe Helismaa, jonka laulelmaa Reissumies ja kissa maistelimme myös. Tuntuu ettei tämmöisiä lempeän lämpöisiä lauluja enää tehdä. Aika on muuttunut ja tunneilmasto myös. Mutta lauluntekijöitä riittää ja hyvä niin!

Tiistai-iltana istuin jälleen ”Metropolitan-oopperassa” eli leffateatteri Starin salissa seuraamassa oopperaa. Vuorossa Bizetin Carmen. Hieno esitys ja hienot solistit. Ja niin se taitaa olla että tämä on suosikkioopperani. Niin sytyttävä musiikki ja dramaattinen tarina! Ihailla täytyi myös laulajien näyttelijäsuorituksia. Jokainen solisti sopi osaansa ilman uskottavuusongelmia. Härkätaistelija Escamillon esittäjä sai kuulla esityspäivän aamuna joutuvansa päivänäytäntöön paikkaamaan sairastunutta kollegaa. Lentävä lähtö… Tottakai oopperalaulajilla on repertuaarinsa hallussa jo valmiiksi, mutta ei ole läpihuutojuttu astua kylmiltään valmiiseen produktioon. Paineita ei suorituksessa näkynyt, ammattimies hoiti homman timantisti.

Kotiin tultua oli ihan pakko kaivaa esiin vanha vinyyli-Carmenini ja soittaa vähän unimusiikkia ennen nukkumaan menoa. Kaunista, niin kaunista…

Kommentoinut Jaana Turunen 21. tammikuu 2010 08:51

Ei hätää Marita. Huopakurkku katoaa ajan kanssa. Pitää vaan malttaa odottaa ja huilata tarpeeksi. Sinun maallikkotulkintasi on yhtä hyvä kuin minunkin. Joku lääkäri osaisi varmasti kertoa tarkemmin, mistä tuo huopainen olo tulee, mutta äänihuulien kanssa sillä lienee jotain tekemistä. Tunne on varmasti tuttu meille kaikille sairaspäiviltä.

Ihanaa, että olet ehtinyt kuulemaan noita oopperaesityksiä. Kyllä kiinnostaisi kovasti minuakin! Itse olen nähnyt Carmenin muutama vuosi sitten Tampereen oopperan esityksenä. Muisttatehan kaikki, että Kuopiossa kuullaan koululaisoopperaa huhtikuussa. Laitankin siitä heti tiedon tapahtumiin.