Käyttäjän Marita Jama lähettämä 8. huhtikuu 2010 kello 16:00

Nonnih! Kolmas ja viimeinen kuorokokeilutreeni Steiner-koululla oli ja meni tiistaina. Huomasin etten viime kerran poissaoloni vuoksi ollut laulujen kanssa yhtä sinut kuin molempiin edellisiin treeneihin osallistuneet. Mutta yhteissointi oli näin isolla joukolla aivan toista kuin parinkymmenen hengen pikku porukalla. Ja mikä nautinto olla mukana, yhtenä tuon vahvan soinnin tekijöistä. Jos kuoro tosiaan toteutuu ja alkaa harjoitella säännöllisesti, sointi myös puhdistuu ja jalostuu ja saa lisää sävyjä. Kyllä tekisi mieli osallistua, jos vain saisin aikatauluni sopimaan. No – kysehän on vain valinnoista: mitä kaikista hyvistä vaihtoehdoista asetan etusijalle.

En muista laulettiinko kansakoulun kuorossa äänissä. Ainoa laulu jonka muistan kuoron keralla koulun kevätjuhlassa esittäneeni on Tottelematon Tipi. Yhdellä tytöistä oli kadehdittava soolo-osuus: ”Piipi, piipi, pii, on mulla siipi, siipi, sii…” Opettaja ei ollut mitenkään musiikillisesti innostava, kuoron suoritus oli vain yksi numero muun ohjelman osana. Miten paljon enemmän lapsikuorostakin saa irti, jos opettajalla on ambitiota ja intoa paneutua tehtävään. Yksi hyvä esimerkki tästä on Tapiolan koulun kuoro, joka on esittänyt mm. vaativaa nykymusiikkia. Siihen verraten meidän linnunpoikaveisuumme oli todella yksioikoisen tylsää. Kohtasin innostavan musiikinopettajan vasta iltakoulussa lukiota suorittaessani. Kari Rydman avasi musiikin ihmemaan portit selko selälleen, mistä olen hänelle ikikiitollinen. Musiikista ei tullut minulle ammattia (en edes harkinnut, omat rajani tiedostaen) mutta kylläkin rakas elämänmittainen harrastus, joka nyt Jaanan laulukoulun myötä on puhjennut uuteen kukkaan. Ja hauskinta tässä on nimen omaan se, että voi ja saa itsekin laulaa eikä ainoastaan kuunnella. Ruusu Jaanalle tämän mahdollistamisesta!!