Käyttäjän Marita Jama lähettämä 8. syyskuu 2010 kello 16:00

Pot-pot-pot-potkut sain, alkoi maanantain lauluklubisessio vanhan suomifilmin ynnä Ansan ja Taunon hengessä. Muistiini oli tallentunut vain ”kesken hakkailua” -säkeistö, eka ja vika olivat minulle uppo uusia. Valikoiva muisti?? – Viimekertaiseen Nääthän unta puolestain -lauluun palattua havaitsin hankalaksi laulaa porukalla jazzia, kun mieli teki heittäytyä tempovaihtelujen, synkooppien ynnä muiden vietäväksi. Ryhmässä ei niin voi tehdä – olo oli kuin varsalla lieassa. Mutta vanhat jazzbiisit ovat ihania. Löytyisiköhän Jaanan nuottikirjoista Stormy Weather, esimerkiksi? Tässä tosin tullaan taas kielikysymykseen. On perusteltua, että Lauluklubissa lauletaan pääosin suomeksi.

Chydiksen Laulu oravasta on taas yksi melodiamestarin taidonnäyte. Kerta kaikkiaan pakottoman kaunis sävelmä. Se on peräisin Turun kaupunginteatterin legendaarisesta Seitsemän veljestä -esityksestä 1970-luvulta. Mieleeni on jäänyt myös huikaiseva loppukuoro Maa kunnasten ja laaksojen. Eli jos vinkkejä hyvistä kuorolauluista kaivataan…

Jaanan Punapaula-sovitus soi hauskasti ja sitä on mukava harjoitella. Ei liian vaikea mutta tuottaa tyydytystä, kun jo nyt kuulee kuinka kiva siitä tulee kun saamme kaiken hiotuksi valmiiksi.

Kuoro-ohjelmaan saimme uutena Edward Elgarin pompöösin kruunajaismarssin, joka on briteille hengennostattajana suunnilleen samaa kuin Porilaisten marssi meille. Ylevän isänmaalliset tunteet valtaavat mielen ja ryhti kohenee oitis. Minua tämä Elgarin mahtipontinen teos on aina jotenkin huvittanut. Ikinä en kuvitellut sitä laulavani – mutta elämä yllätti taas kerran!

Finlandian ja Orjien kuoron korkeimmat kohdat ovat minulle vielä mahdoton pala. Ei tule ylä-äänet, ei. Minun kohdallani kyse ei ole uskalluksen puutteesta vaan silkasta kivusta. Kurkkuun alkaa sattua ilkeästi eikä sieltä tule pihaustakaan. No juu, tekniikka falskaa, en osaa rentouttaa äänihuuliani. Muutenkin ne rasittuvat herkästi näin kesätauon jälkeen. Ei auta kuin odotella että kurkkuvärkki notkistuu sitä mukaa kun se taas tottuu treenaamiseen. Sitä toivon.