Käyttäjän Marita Jama lähettämä 24. marraskuu 2010 kello 12:01

Onpa ollut kiva lukea klubikavereiden raportteja Musapirtin keikasta! Tarvittiin näköjään näin iso tapahtuma että kielenkannat kirposivat. Älkää nyt vain taas panko suuta suppuun, vaan jatketaan aatostelua näillä palstoilla. Huvitti muuten huomata, etten ollut ainut joka turhamaisuuksissaan valitsi vääränlaiset popot konserttiin. No, jaettu kärsimys on vain puoli kärsimystä…

Maanantain ja tiistain treeneissä laulettiin jouluisasti, kuinkas muuten, onhan kyseinen juhla jo taas lähes ovella. Vikkelä Nisse-polkka saa suun lähes solmuun sanapaljoudellaan. Kummastelin vuosikymmenet mikä mahtaa olla se laulussa mainittu ”Tapilan lehtipuu”, kunnes kerran näin tekstin ja selvisi, että se kohta meneekin ”apilanlehti suus”. Hahhah! Mutta Nisse-polkkaakin hurjempi oli uusi versio laulusta No onkos tullut kesä. Nimesin tämän uuden välittömästi ”Kyynikon jouluksi”, sillä siinä ilonpilaaja pistää tylysti säpäleiksi koko laulun alkuperäisen sisällön. Jollakulla hymistelyyn kyllästyneellä on välähtänyt!

Carola Häggqvistin Taivas sylissäni on ilmiselvä uusi klassikko, aidosti kaunis joululaulu. Viime joulun alla se oli minulle vielä uusi, nyt oli mukava laulaa vanhalta muistilta. Myös Aarno Ranisen Tule joulu kultainen on eräänlainen nykyklassikko – kiitos kauppaketjun, joka käyttää sitä joulutunnarinaan. Tästä johtuen se maistuu ikävästi kaupalliselta – mikä ei ole laulun vika. Sitten aloimme harjoitella…mikä se olikaan?? Jaana sanoi että nyt tulee vaikeaa, ja totta puhui. Oma stemma on ihan usvan takana näin alkuun. Niinpä en pystynyt nauttimaankaan, vaikka kuulin kuinka kauniita harmonioita äänistä syntyi. Nyt keljuttaa kun en kirveelläkään saa mieleeni, mikä tämä laulu oli. Ja nuotit on kotona laulukassissa…

Steinerkoulu menee remonttiin ja me – niin, minne? Entinen Sokeainkoulu ja Snellmanin koulu ovat Jaanalla kiikarissa. Kävelymatkani pitenee ja töistä täytyy suoriutua ulos aiemmin, että ehdin ruokkia kissat siinä välissä. No, se on vain järjestelykysymys. Laulamisesta en aio luopua.

Alkulämmittelyissä olen huomannut, että oma katto tulee vastaan toiseksi tai kolmanneksi ylimmässä skaalassa. Ääniluukku (kurkunkansi?) loksahtaa kiinni niin että voin jopa tuntea sen kädellä. Eikä se ole tahdonalaisesti pidettävissä auki. Tai minä en sitä temppua osaa. Ei auta haukottelu, ei rentoilu, ei mielikuvat. Mikä auttaisi?