Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 19. tammikuu 2011 kello 11:00
Sää ja uusi paikka tekivät tepposiaan eilen. Puoli kuudelta paikalla oli vain puolikas kuoro, mutta varttia myöhemmin väkimäärä oli onneksi tuplautunut. Kehittelin joululomalla sovituksia muutamiin lauluihin, mutta tietysti niiden puhtaaksikirjoittaminen jäi viime tippaan. Printteri suolsi valmista varttia vaille viisi ja kopiokone tarvittavan määrän kopioita vartin yli.
Joululomalla oli tapahtunut jotain. Stemmojen oppimiseen meni nimittäin vähemmän aikaa kuin syksyllä. Saattaisiko olla käymässä niin, että harjoitus tekee mestarin? Kalliolle, kukkulalle sujui jo varsin mallikkaasti. Lauantai-illassa taas riittää opeteltavaa koko kevääksi. Mahdoton se ei kuitenkaan ole, kunhan tekstin vaan saa ulos suusta tarpeeksi nopeasti. Stemmojen oppimista auttaisi todella paljon, jos ne saisi tänne nettiklubiin kuuluviin. Tekniikka pelaa jo, mutta lupa-asiaa täytyy selvittää. Viimeistään ensi syksyksi asia saadaan kuntoon. Olisi aika kätevää, jos stemmoja voisi kuunnella omasta puhelimesta missä vaan, vai mitä?
Entinen matkapuhelimeni oli kylmänarka. Kun lämpötila laski nollan alapuolelle, ilmeisesti joku mikrofonipiuha kutistui sen verran, ettei puhettani kuulunut enää toiseen puhelimeen. Siitä harmistuneena hankin itselleni uuden laitteen, jota mainostekstien mukaan voi käyttää myös puhelimena. Laite on osoittautunut varsin käteväksi alkukankeuden jälkeen (aluksi en osannut vastata puheluihin, sulkea sitä tai laittaa äänettömälle jne.). Keksin juuri, että sen kautta täällä olevat videot saa kuuluviin erittäin hyvin. Laitetta voisi siis käyttää helposti harjoitteluapuna missä vaan, missä nettiyhteys toimii. Tätä kannattaa kehittää!
Tiistaina aloitti myös toinen talven avoimista laulukouluista. Laulaminen lähti oikein hyvin käyntiin ja ilmeisesti olin itse niin paljon äänessä, että kysymyksiä ehti tulla vain yksi. Se liittyi ikääntymisen vaikutukseen laulamisessa ja tarkemmin vielä, madaltuuko ääni vanhetessa. Ikääntyminen vaikuttaa ääneen, mutta mitään dramaattista muutosta lauluäänen korkeuteen sillä ei ole. Laulaminen on lihastyötä ja tottahan ikä siinä tuntuu. Myös äänihuulten koostumukseen ikä voi vaikuttaa, mikä voi kaventaa äänialuetta.
Lauluääneen vaikuttaa se, miten ääntään käyttää ja miten sitä huoltaa. Myös elämäntavoilla on vaikutusta. Samat asiat, jotka rapputtavat kehoa (tupakka, alkoholi, stressi jne.), kuluttavat myös ääntä. Myös vähäinen käyttö vaikutta siten, ettei elimistö enää ”muista” miten laulaminen esimerkiksi korkeammalta sujuu. Teissä laulukoululaisissa ja klubilaisissa on useita ihmiskehon toimintaan paremmin perehtyneitä. Olisi mielenkiintoista kuulla, jos sinulla on lisätietoa asiasta.
Olen usein siteerannut Ava Nummisen tutkimusta ja sen tuloksia. Merkittävintä lienee se, että lauluääntä voi kehittää oikeastaan koko eliniän ajan. Se ei ole vain nuorten etuoikeus. Lauluääni on parhaimmillan n. 40-50 vuotiaana. Tummat äänet kypsyvät hitaammin kuin kirkkaat ja kuulaat äänet. Selvää tietysti on se, ettei eläkeiän kynnyksellä kannata enää haaveilla oopperaurasta. Monia mukavia asioita voi siinäkin vaiheessa tehdä laulaen. Kun olen jutellut monien teidän kanssa, olen huomannut, että odotukset ovat ihan realistiset ja saavutettavissa: se, että voisi laulaa mukana yhteislauluissa, yhtyä virteen joulukirkossa, mennä kuoroon laulamaan, uskaltaa laulaa karaokea tai selättää kouluaikaiset laulutraumat. Se, että voisi yksinkertaisesti vain nauttia laulamisesta ja musiikista.