Käyttäjän Hanna Turkki lähettämä 6. huhtikuu 2011 kello 10:02

Olipahan eilen illalla kuorossa vauhdikasta menoa! Ei varmaan koskaan aiemmin ole laulettu niin paljon yhdessä illassa, niin hurjassa tahdissa. Ja ihan uutena kappaleena vielä ”Leijat” pap-pap-pappoineen (hienoa että meille sopraanoillekin aika ajoin tulee näitä pap-pap-pappoja, tasoittaa vähän tilannetta muihin nähden). Aika mahtava ilta, mutta samaan hengenvetoon täytyy kyllä myöntää, ettei noin hurjaa menoa ehkä ihan joka kerran jaksaisi…meidän täytyy varmaan vähän vahtia, ettei Jaana saa mistään kuoharihörppyjä aina ennen kuoroharjoituksia ;-D Mutta hauskaa oli!

Solfaus-harjoitukset siihen päälle menivät samalla draivilla, vaikka tulikin hieman herpaannusta käsien kanssa. On totta, että puolisen tuntia on riittävä aika uuden asian opetteluun kerrallaan, pitempään ei jaksaisi keskittyä (ainakaan kuoroharjoitusten päälle). Mutta itse metodi on mielenkiintoinen. Tuntuu, että siinä ollaan aivan asian ytimessä, perusasioissa.

Hauskaa muuten jo odotella syksyn laululeiriä. Siellä jos saadaan samanlainen tahti ja innostus kahdeksi päiväksi kuin eilen illalla kuorossa, niin meno tulee olemaan melkoista. Huhhuh 😀 Vaikka ehditäänhän tässä vielä ennen syksyäkin vaikka mitä…