Käyttäjän Eila Peltokangas-Lommi lähettämä 16. elokuu 2011 kello 10:29
Tunsin itseni ”konkariksi” astellessani Vuorelankadulle Virkkulaan, Avoimen laulukoulun ensimmäiselle tunnille. Mikä ihana miljöö, miten ihanan koristeelliset rakennukset, näin keskellä kaupunkia!
Konkariksi tunsin itseni siksi, että kävin Jaanan vetämän Avoin laulukoulu -kurssin reilut pari vuotta sitten. ”Kertaus, kertaus – kaiken oppimisen äiti”, ajattelin kuitenkin, kun ilmoittauduin tälle kurssille. Luokkahuoneesta kuului innostunut puheensorina, kun nousin leveitä kivirappusia toiseen kerrokseen…
Lyhyen esittäytymiskierroksen jälkeen oltiin tuttuja toisillemme ja Jaanan ohjeistamana venyttelimme, haukottelimme, puhkuimme ja puhalsimme! Etsimme kroppaamme rentoutta ja poistimme jännitystä hartioista. Uutta tietoa tuli mm. ihmisen anatomiasta: laulajan keuhkot ulottuvat kuulemma vatsanpohjaan asti 😉 Oman kehon tuntemista, hengityksen ja äänen tuottamista etsittiin monien mielikuvien avulla: oltiin hämmästyneitä, puhallettiin kynttilää ja leikittiin rantapallolla!
Näitä on tarpeen kerrata vielä monta kertaa! Illalla jatketaan…