Käyttäjän Marita Jama lähettämä 8. syyskuu 2011 kello 14:00

Ihan ensiksi: miten kiva että blogikirjoituksia on alkanut tulla monilta ja usein! Niitä on lysti lukea ja vertailla omiin tuntemuksiin.

Oma teemani on tällä kertaa laulujen sanoittaminen, joka nousi esiin maanantain lauluaitotunnilla. Junnu Vainion suomennos ja ”suometus” Beatles-kappaleeseen Penny Lane / Rööperiin on valioluokkaa, Junnun parhaita. Toinen samanmoinen on Kolmatta linjaa takaisin, alkuperäiseltä nimeltään Beautiful in the Rain. Siihen Junnu kirjoitti täysin uuden tekstin, josta tuli Fredin esittämänä ikihitti. Olin töissä Yleisradion äänilevystössä kun tämä levy ilmestyi, ja Sävelradion pojat kohkasivat kuinka hienon tekstin Junnu Vainio on tehnyt. Ja totta puhuivat: mestarismies on mestarismies.

Liljaa, ruusua ja kirsikkapuuta laulaessa törmäsimme tökeröihin rytmirikkoihin tekstissä. Vaikka Pertsa Reponenkin oli aika kettu tekstintekijänä, tämä suomennos ontuu. Sanat vain eivät kaikilta osin matsaa sävelmään. Kun kirjoittaa riimeihin ja runomittaan perustuvaa laulua, täytyy operoida tavujen, niiden kestojen ja painotusten kanssa. Eppujen Martti Syrjä usein ilakoi lauluteksteissään tahallaan väärillä painotuksilla, joista laulu saa ylimääräistä hupia. Mutta nykyisin on myös toisella lailla kirjoittavia taitavia sanoittajia. Anni Sinnemäki ja hänen Ultra  Bra -tekstinsä esimerkiksi! Ne eivät mene perinteen mukaan mutta ovat upeita.

Lauloimme myös suomalaisversiota Toto Cotugnon L’italianosta. En nyt juuri muista kuka tämän suometti, mutta siitähän myös tuli ikivihreä. Eikä suotta, sillä teksti on aivan mainio ja osuu suomalaisuuden ytimeen. Mieleen tulee Jorma Eton kuuluisa runo, jota lauluteksti myös nokkelasti siteeraa.

Kuorotunnilla yritin olla tarkkana, seurata nuotteja sormella ja arvata miten ylennetty tai alennettu nuotti lauletaan. Huh… Mutta apua on tulossa, kun nuotinlukukoulu ensi viikolla alkaa. Helpotusta tuo myös stemmis tiistaisin kuoron jälkeen, vuoroviikoin naisille ja miehille. Me naiset saimme kunnian aloittaa. Käytiin läpi uusien laulujen sopraano- ja alttoääniä Jaanan kanssa. Ja tulostakin alkaa varmasti syntyä ajan mittaan, näin uskon.

Kommentoinut Jaana Turunen 8. syyskuu 2011 19:11

Kiitos Marita! Ei voi muuta sanoa kuin raamatullisesti aamen. Täysin samaa mieltä sanoituksista & siitä, kun kirjoituksia tulee monilta. Jorma Eton hieno ja hauska runo Suomalainen on ainoa, jota julkisesti esitän lausuttuna (ei ole vahvin lajini). Se nimittäin kuuluu olennaisena osana hiihtoseuramme itsenäisyyspäiväjuhliin Sibeliuksen Finlandian kanssa.

Kommentoinut Minna Kumpulainen 8. syyskuu 2011 16:12

Minäkin jäin tutkiskelemaan tuota Lilja, ruusu ja kirsikkapuu -laulua ja senkö on ilmeisesti esittänyt myös Kirka ja Sammy Babitzin, mutta vain seuraavat säkeistöt:

Aamunkoittoon et oottanutkaan,
lilja, ruusu, kirsikkapuu.
Vain muiston talteen talvelta saan,
paljon jää ja pois unohtuu.

Kerroitko kaikkea minkä mä näin,
lilja, ruusu, kirsikkapuu.
Niin monta kertaa sanoitta jäin,
polku luokses’ nyt sammaltuu.

Kerroinko onnesta minkä mä sain,
lilja, ruusu, kirsikkapuu.
Niin paljon kannoit mun huolistain.
Raidat kirkkaat nyt haalistuu.

Kertoa kuinka nyt sinulle voin,
lilja, ruusu, kirsikkapuu.
Kun lähdit niin kaiken jäätyvän koin.
Laulu linnun pois vaientuu.

Ja loppuun vielä ekan säkeistön kertaus…