Käyttäjän Marita Jama lähettämä 28. lokakuu 2011 kello 21:00

Syyslomaviikko meni että hujahti – mutta nyt lauletaan taas:

Kaikkea sitä voi tulla lauluista mieleen. Maanantaina laulamamme Kake Singersin Mäntsälä mielessäin toi heti mieleeni bändin jäsenen ja taannoisen työkaverini Olli Tolan. Ja meidän vakkari aamutervehdyksemme: ”Missäs jamassa sitä ollaan?” – ”Milläs tolalla ovat omat asiasi?” Hahhah! Teatterikoululaisilla oli muitakin huumoribändejä,  kuten Johan Lewis & Korjaa Bois ja Älä Sä Viitti. Mutta Kake Singers oli ainoa joka levytti – ja vieläpä menestyi!

Baddingin Tähdet, tähdet sykähdyttää aina. Ja aina sitä kuunnellessa tai laulaessa tulee mieleeni, kuinka vihlaisevasti se ennakoi tekijänsä liian varhaista poismenoa. Herkkä laulaja ei oikein ollut tästä maailmasta vaan tunsi kaipuuta tuonpuoleiseen. Silti laulun tunnelma ei ole murheellinen vaan toiveikas. Ja Badding esittää sen valoisasti, jopa kevyesti. Sielukkaasti.

Tiistaina kuorossa käytiin tanakasti naurulaulun, sen hurjan nykymusiikkikappaleen, kimppuun. Määrätietoisesti Jaana ohjaili kutakin porukkaa lennossa, viittoen meille vuorotellen taukoja ja laulu(vai pitäisikö sanoa nauru)vuoroja. Tämä on kova pala, sillä se vaatii erilaista rytmitajua kuin tavanomainen kipale. Ja rohkeutta heittäytyä hihitys-hahatus-hohotussarjojen aallokkoon. Tässä vaiheessa meidän yrityksemme on hirmuista kakofoniaa, jonka kuullessaan säveltäjä luultavasti pökräisi epätoivosta. Mutta Jaanan kannustamina tulemme raivaamaan tiemme ryteiköstä selviin säveliin – tai tässä tapauksessa eräänlaisiin puhelalukuviointeihin. Hyvä siitä tulee, olen varma.

Naurujutun jälkeen vanhat perinnekappaleemme ovat ihan iisibiisejä. Paitsi Pohjolan yön B-osa minulle… En pysy ollenkaan äänessä kun laulan muiden kanssa. Treenaan tätä aina kotona kuoroharkoista tultua ja luulen osaavani, mutta tosipaikan tullen sen tietyn kohdan sävelet karkaavat päästä ääntä nopeammin. Että tämmönen tapaus. Saa tosiaan nähdä kauanko tämä jatkuu…