Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 27. toukokuu 2012 kello 11:27

Kuten moni jo tiesikin, olin alkuviikon opiskelemassa Estill-metodia tanskalaisen laulajan ja pedagogin Dorte Hyldstrupin johdolla. Viisi kurssipäivää oli melkoinen kokemus, sillä kärjistetysti sanottuna opettelin tekemään kaikkea sitä, mitä minua on Sibiksessä ohjattu olemaan tekemättä. Työkalut olivat kuitenkin mitä mainioimmat ja sanoisin, että kyseessä oli hyödyllisin laulukurssi, johon olen koskaan osallistunut. Tämän kurssin hedelmistä saatte nauttia ensi syksynä Maestran tunneillakin!

Estill-metodi perustuu amerikkalaisen laulajan, pedagogin ja tutkijan Jo Estillin ja tutkijäryhmän tutkimuksiin. Jo Estill oli itse lahjakas klassisen musiikin laulaja, joka laulu-uran sijaan halusi selvittää tarkemmin, mitä laulaessa oikein tapahtuu. Teknologian kehittyessä Estill tutkijäryhmineen pääsi näkemään mitä kurkussa ja koko ”äänikoneistossa” tapahtuu eri laulutyyleissä. Näin syntyi Estill-metodi, jossa tavoitteena ei ole tietty ääni-ihanne, kuten klassisessa laulussa, vaan terve ja monipuolinen tapa käyttää ääntä kaikkine eri sävyineen.

Jo Estill näki, että laulaja tarvitsee käsityötaitoja (=tekniikkaa), taiteellisuutta ja lavakarismaa menestyäkseen ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Estill-metodi keskittyy niistä ensimmäiseen eli laulamisen perustaitojen hallintaan. Mielikuvien sijasta Estill-metodissa keskitytään harjoittelemaan yksittäisiä lihaksia ja siten tuottamaan ääntä pala kerrallaan. Näitä palasia voidaan yhdistää erilaisilla ”resepteillä” erilaisiksi laulutyyleiksi. Varsin käytännönläheinen lähestymistapa siis!

Estill-metodissa äänikoneisto jaetaan kolmeen, kuten Avoimessa laulukoulussakin:

1. Energia, joka on hengitysilma. Sen kontrollointi tapahtuu keuhkoissa ja keskivartalossa.
2. Lähde eli ääni. Ääni syntyy äänihuulissa kurkussa. Täällä syntyy myös haluttu äänenkorkeus.
3. Suodatin eli äänen ulostuloreitti nielun ja pään kautta.

Estill-metodissa keskitytään näistä kahteen jälkimmäiseen (vertailun vuoksi muistutuksena, että yleensä opetuksessa lähtökohtana on hengitys). Estillin mukaan ensin täytyy opetella ”pakolliset kuviot” (Jo Estill oli taitoluistelufani ja siksi termi on sama). Kurkun osalta niitä on kuusi ja ulostulon osalta viisi. Lisäksi on vielä kaksi erilaista ankkuroimistapaa.

Kun pakolliset kuviot on hallussa, niitä yhdistämällä saadaan kuusi erilaista ”äänilaatua”. Nämä kuusi ovat

1. Puhe, jota käytetään mm. musiikkiteatterissa, jazzissa, folkissa, rap-musiikissa jne.
2. Falsetto, jota käytetään mm. vanhassa musiikissa, kelttimusiikissa, jazzissa, folkissa jne.
3. Valitus/ Itku, jota käytetään mm. kehtolauluissa, valituslauluissa, jazzissa jne.
4. Tvängi, jota käytetään countrymusiikissa, R&B:ssa, musiikkiteatterissa jne. Tvängiä on kahta eri lajia: nasaalia ja avointa suutvängiä
5. Ooppera, jota käytetään laajasti klassisessa musiikissa ja musiikkiteatterissa
6. Belttaus, jota käytetään popissa, rockissa, gospelissa, R&B:ssa, musiikkiteatterissa jne.

Ja kuten kaikessa muussakin, kun säännöt tunnetaan, niitä voi alkaa rikkomaan. Estillin näkökulmasta se tarkoittaa sitä, että näitä tyylejä yhdistetään käytännössä sen mukaan, millaista soundia haetaan.

Jos tässä vaiheessa päässä alkaa humista monimutkaisuuden vuoksi, voin lohduttaa: nämä ovat kaikki tuttuja asioita, mutta luettuna ne eivät aukea helposti. Sen sijaan ääninäytteiden ja oman kokeilun kautta koko systeemi on varsin selkeä. Harjoitusta se toki vaatii myös omalta kohdaltani. Suurin osa teistä tuottaa äärimmäisen helposti yksinkertaista puhelaulua, mutta -kiitos oman koulutukseni- minä joudun opettelemaan sen uudelleen. Sen sijaan osaan toteuttaa helposti seitsenaskelisen kuvion, jonka lopputuloksena syntyy oopperaääni…

Estillin sanoja lainatakseni ”Kaikilla on kaunis ääni. Täytyy vain tietää, miten käyttää sitä.”  Tämä lausahdus sopii hyvän myös Maestran filosofiaan ja siltä pohjalta jatkamme taas laulamista syksyllä!

p.s. Suomennokset ovat minun keksimiäni, joten jos jollakulla on parempaa tietoa, olisi kiva kuulla!

Kommentoinut Jaana Turunen 7. kesäkuu 2012 09:49

Laivalla tuli tosiaan laulettua reippaammin kuin normaalisti, johtuen taustamelusta ja kahden kerroksen systeemistä. Huomasin itsekin, että ääneni oli väsynyt illan jälkeen ja pieniä kesäflunssan merkkejäkin on… Olet taas niin oikeassa Marita; yliyrittäminen on hyvin usein käheytymisen syy. Minulla se piti maanantain osalta paikkaansa täysin!

Kommentoinut Jaana Turunen 7. kesäkuu 2012 09:47

Muisti on hyvä, mutta lyhyt. Tässä linkki Ritva Eerolan laulutietosivuille. Lisää aiheesta löydät Laulutietofoorumilta Laulaminen ja metodit-osasta.

Kommentoinut Marita Jama 6. kesäkuu 2012 12:35

Jep – löysin Ritva Eerolan sivut, jotka ovatkin oikea aarreaitta! Tuesta puheenollen, kesäristeilymme ”sadejameissa” laulaessa huomasin ikävästi, että tuesta ei ollut tietoakaan. Ääni särkyili kuin syysjää ja oli aivan voimaton, toisin kuin kotona harjoitellesssa… Johtui ehkä yliyrittämisestä, johon retkahdan aina vain!

Kommentoinut Jaana Turunen 28. toukokuu 2012 17:47

Tarkoitit varmaan Ritva Eerolan sivuja? Etsin sen tänne huomiseksi. Parasta tässä on, että nyt osaan vastata seikkaperäisesti, mitä on jodlaus ja falsetti, miten lauletaan hiljaa ja kovaa, miksi Karita Mattilan jazz ei kuullosta jazzilta jne. Bonuksena näytän, mistä on kyse ja miten teet sen itse! Kaikkiin näihin viime vuosien aikana esitettyihin kysymyksiin on siis kunnon vastaukset…

Kommentoinut Marita Jama 28. toukokuu 2012 17:40

Mahtavaa! Ainakin minua kiinnostaa hirveästi juuri tämä laulutekniikoiden luokittelu ja miten mitäkin käytännössä tuotetaan. Nyt odotan kieli pitkällä syksyä ja pääsyä kokeilemaan/opettelemaan näitä klubitunneilla. Kertoisitko vielä mikä olikaan se saitti (Sibiksen?), missä selitettiin ja luokiteltiin vielä moniportaisemmin näitä eri tapoja tuottaa lauluääntä. Kunkin termin yhteydessä mainittiin aina joku laulaja esimerkkinä.