Käyttäjän Marita Jama lähettämä 2. marraskuu 2013 kello 19:30

Sunnuntaina alkoi innolla odottamani Konkarikurssi Maestran toimistolla. Kurssi keskittyy tekniikkaan eli siihen, miten saadaan lauluääneen haluttu väri ja voimakkuus. Olen ikäni ollut luomulaulaja, joka ei tiennyt eikä välittänytkään tietää miten ääni kurkusta tuli, kunhan tuli. Nyt voin jopa oppia tietoisesti hallitsemaan ääntäni…mutta siihen päästäkseni täytyy hallita ääni- ja taskuhuulten ja kilpiruston liikkeet. Näitä harjoittelimme yksin ja yhdessä Jaakko kulta ja Greensleeves -laulujen avulla. Ei aina kivaa, koska ei pysytä vain omalla mukavuusalueella.

Maanantaina laulutaidossa otettiin apuun ”itkevät ankat” kirkkaan ja vahvan saundin tuottamiseksi. Jaanalla noita konsteja riittää – ja hauskuus tulee kaupan päälle. Muistammehan myös Mikki-hiiren ja Mannen!

Torstain laulukoulussa tehdään myös tekniikkaa eli availlaan ja suljetaan niitä ääni- ja taskuhuulia ja nostetaan ja lasketaan kilpirustoa. On se aikamoista akrobatiaa…

TV:n Vain elämää -ohjelmassa vietettiin Juha Tapion päivää ja jäbä keräsi edelleen pointseja minun arvoasteikollani. Hänellä on jo takanaankin pitkä ura, josta meikä ei tiennyt mitään. Ja ruton hyviä lauluja tekee tämä kaljupää. Maarit lauloi Kaksi puuta, jota me Vimma-kuoron naiset parhaillaan treenaamme. Ja kuten Jaana päivänä muutamana totesi, nämä kokeneet kehäketut vetävät joka esityksen kybällä, keskittyen ja antautuen laululle. Valot on päällä vaikka silmät olisi kiinni!

Jatkan sitkeää nyky-suomipoppiin tutusteluani radion välityksellä. Kovin harvat biisit vain osuvat minun melodiakäsitykseeni. Useimmiten koen että sävelmä harhailee, etten sanoisi hortoilee vailla suuntaa. Ja sanat ovat jotain übersimppeliä tai ohutta yläpilveä. Parhaiten onnistuu, kun esittäjä tekee biisinsä itse. Silloin hänen on todella täytynyt miettiä mitä haluaa sanoa ja hänellä on juttuunsa omakohtainen suhde – ja sen kuulee.

Radiovinkki: Kare Eskolan Välilevyjä, Yle 1 maanantaisin klo 11, uusinta lauantaisin klo 14. Virkeää sukeltelua musiikin ilmiöihin, yllättää joka kerta aihevalinnoillaan.

Kommentoinut Marita Jama 5. marraskuu 2013 17:10

Joo, mulla on noi termit ja näköjään liikesuunnatkin vielä hakusessa. Mutta kun aina ja aina vain tehdään uudestaan ja jaksat toistaa mitä milloinkin on tarkoitus liikuttaa ja mihin päin, niin eiköhän ne poraudu muistiin. Se on tavoite!

Kommentoinut Jaana Turunen 4. marraskuu 2013 10:58

Pieni tarkennus: kurkunpää nousee ja laskee. Kilpirusto on joko pystysuorassa tai eteenpäin taittuneena. Ja taskuuhuulten sulkeutumista me ei haluta, vain keskiasentoa tai ulospäin vetäytymistä 🙂

Laulutekniikka ei ole laulamisen itsetarkoitus, mutta sieltä löytyy apu, kun kurkusta ei tulekaan sellainen ääni, jota toivoisi. Pienten lihasten kouluttaminen on pitkäjänteistä työtä eikä pikavoittoja ole tarjolla. Iloitaan siitä, mikä onnistuu ja opetellaan kärsivällisesti sitä, mitä halutaan!