Käyttäjän Marita Jama lähettämä 1. huhtikuu 2015 kello 17:30

Jaana on Wienissä antamassa viimeisiä Estill-opinnäytteitään ja Teija piti Maestra-tunnit hänen sijastaan. Tai piti minkä ehti ennen kuin ääni katosi. Maanantaina laulettiin vielä yhdessä irkkulauluja ja ihasteltiin niiden melodioita. Vihreän saaren väellä totta tosiaan on maaginen kyky tuottaa kauniisti soivia sävelmiä. Sävelasteikkojen osuudesta asiaan en osaa sanoa mitään, mutta jotain ihmeellistä näissä lauluissa on. Lyyristä alakuloa tinapillin soidessa tai riehakasta elämänriemua viskiltä ja Guinnes-oluelta tuoksahtaen. Uppoaa suomalaiseen kuin veitsi voihin!

Tiistaina Teijan ääni oli jo pelkkää kähinää ja pihinää, mutta urheasti hän johti pianon äärestä kuoron harjoitukset. Käytiin läpi gospel-biisit + yksi uusi, joka on yhdistelmä kahdesta laulusta: This Little Light of  Mine ja Heaven Bound Soldier. Ällistyen huomasin, miten muutaman viikon tauko on saanut uudemmat stemmat asettumaan aivoissani järjestykseen. Pystyin laulamaan ne melkein ongelmitta. Ihme juttu!!

Teijan ollessa ohjaksissa laulamme gospeleita eloisalla svengimeiningillä, Jaana taas vie tulkintojanne hymnin suuntaan. Tästä syntyi taas eri mieltymysten ristivetoa kuoron sisällä. No, Jaana tietenkin on taiteellinen johtaja ja tekee tyylivalinnat. Mutta eiköhän sentään lauleta Amerikan englanniksi, kun on sen maanosan perinnemusiikista kyse. Brittiääntämys ei vain tähän kontekstiin istu.

Peltokankaan Eila toi jakoon Pihapuu-konsertin uusia julisteita, joissa esittäytyy myös VIMMAN uusi logo. Mukana on myös se vieroksumani punainen lankakiehkura, mutta olkoon! Kokonaisuus on tyylikäs ja pulinat pois.