VIMMAN Luonnossa -lauluissa on paljon erilaisia tunnetiloja, jotka meidän pitäisi tuoda ilmi laulaessamme. Jaana on taitava sanallistamaan millaisesta tunnetilasta kulloinkin on kyse ja miten saada se esiin. Otetaan  vaikka Muurahaisten laulu, jota ilmeisesti olemme vetäneet liian ryppyotsaisesti. – ”Ei kulmat kurtussa vaan täynnä aatteen paloa!” sanoi Jaana. Tämä selvä: Työmuurahaisten armeija marssii kirkkain otsin, asiaansa uskoen, peräänantamattomana joukkona. Aaro Hellaakosken runossa on hurjuuden ohessa myös huumoria – kuten myös Heikki Sarmannon mainiossa sävellyksessä. Tämän kaiken kun saamme lauletuksi ulos niin a vot!

Runoilijalla on aina oma tunnetilansa runoa kirjoittaessaan ja säveltäjä antaa siihen oman lisänsä. Sitten tulee esittäjä, joka tulkitsee tunnetilan omalla persoonallisella tavallaan. Ja vihdoin katsoja/kuulija kokee esityksen ja sen herättämät tunteet oman elämänhistoriansa pohjalta. Katsojan/kuulijan elämys ei koskaan ole ”väärä”, sillä jokaisella on vapaus ymmärtää esityksen viesti yksilöllisesti. Mutta me kuorolaiset, runojen ja sävelten tulkit, teemme tietenkin kaikkemme että saisimme alkuperäisen sanoman välitetyksi.

Tekijänoikeuslaki edellyttää, että teosta ei saa sovittaa eikä esittää tekijän tarkoituksen vastaisesti. Saa siis muokata, nostaa esiin teemoja ja näkökulmia, ja saa tulkita. Kunhan ei loukkaa tekijänoikeutta. Tämä on kaiken esittävän taiteen  ydin.

Luonnossa -lauluja laulaessa on nautinnollista antautua runoilijoiden ja säveltäjien virittämiin tunnetiloihin. Ja kun juuri nämä runot ja sävellykset ovat niin erityisen hienoja, nautinto on sitäkin suurempi. Mutta omalla kohdallani nautintoon on vielä matkaa. Mitä enemmän nuoteissa on ylennys- ja alennusmerkkejä, sitä vaikeammin opittava stemma… Pitäisi jo päästä eroon nuoteista ja laulaa ulkoa niin sävelet kuin sanatkin. Mutta siellä on vielä mustia aukkoja, joiden kohdalla putoan kyydistä. Ja silloin putoan myös tunnetilasta! – Ei muuta kuin eteenpäin, työmuurahaisen sinnikkyydellä.

Tämän kirjoitti jamatar 22.2.2018