Viime lauantaina Kuopiossa oli tarjona aivan mahdottoman harvinaista herkkua: En ollut uskoa silmiäni, kun näin ViikkoSavossa ilmoituksen, että intialainen sitarin mestari esiintyy Musiikkikeskuksen kamarisalissa – ja vieläpä ilmaiskonsertissa. Sinnepä siis! Olen kahdesti aiemmin kuullut sitaria livenä, yllättäen Roomassa ja ehkä vähemmän yllättäen Kuhmon kamarifetareilla. Ikiajat sitten. Mutta nyt täällä!!

Mestari Hafiz Bale Khan soitti aluksi kolme pitkää raagaa, ensin soolona, sitten mukaan liittyivät tablarumpali ja pienemmän, keveä-äänisemmän sitarin soittaja. Arkaaisen näköinen kielisoitin lauloi mestarin käsissä pitkiä säveliä, liukuja ja juoksutuksia, hypnoottisesti, vieden kuulijansa toisiin maailmoihin. Salintäysi yleisö kuunteli hievahtamatta, jopa lapset hiljenivät. Konsertin loppupuoli omistettiin intialaiselle klassiselle laululle. Mestari Khan esitti valikoiman lauluja harmoniumin (eräänlainen laatikkourku) ja tablan säestyksellä. Voimakas sointuisa lauluääni, paljon melismoja ja murtosäveliä. Kertakaikkisen lumoavaa. Muusikoiden elekieltä oli kiintoisa seurata. Mestari antoi tablansoittajalle pieniä merkkejä milloin tulla mukaan soolointron (kuin arabialainen mawwal) jälkeen. Rytmin käsittely oli hienovireistä, kudelma kasvoi kuin pitsi tai ornamentti.

Kävelin konsertista kotiin pienessä tihkusateessa jalat tuskin maata hipoen. Taas kerran Taide ja sen taitajat olivat antaneet valtavan suuriarvoisen lahjan. Olin täydellisen onnellinen.

Tämän jälkeen aivan toisenlaisten mestarien konserttitaltiointi Tampereelta tuntui triviaalilta. Mutta täytyihän se telkusta katsoa… Kaija Koo, Vesala, Jenni Vartiainen ja Ellinoora ovat pop-ikoneja ja ansaitsevat hekin mestarin tittelin omalla sarallaan. Areenakeikka on rituaali, johon kuuluu tähtien näyttävä esiintyminen asunvaihtoineen, yleisön laulattaminen ja korostunut ”ollaan yhdessä” -meininki. Nelikko esitti sujuvasti hittejään ja toistensa hittejä turbosovituksina. Itseäni miellyttäisi riisutumpi, enemmän lauluihin kuin niiden esittäjiin keskittyvä show. Mutta areena on areena… Näistä neljästä arvostan ehkä eniten Paula Vesalaa. Hän on monilahjakas muutenkin kuin lauluntekijänä. Mimmissä on särmää. – Ei sillä että nuo toisetkaan haaleita olisivat. Hyviä tyyppejä, vaikken Ellionooran rimpsuklensatyylistä tykkääkään. Se tekee hänestä tanttamaisen!

Täysin mihinkään edelliseen liittymättä pistän nyt soimaan ruotsalaisen kansanlaulun, kauneimman minkä tiedän. Malena Ernman esittää sen lämpimän viileänä jazzsovituksena. Tätä tykkään laulaa itsekin, kun mieli on jotenkin kaihoisa.

Tämän kirjoitti jamatar 14.11.2022.