Käyttäjän Marita Jama lähettämä 22. toukokuu 2009 kello 17:40

Viides kerta laulukoulua – huipsis, onpa tämä mennyt nopeasti!

Yhteiset äänijumpat tuntuvat edelleen hyviltä, vaikkei kaikki itseltä ihan nappiin menekään. Tein havainnon, että jossain korkean ja keskirekisterin välillä on minulla heikko alue joka ei soi. Jos pääsen ylös, saattaa helähtää kirkkaasti, mutta alas mennessä on se samea kohta. Ja ylös pääseminen on tosiaan vielä ”onnessa”. En osaa avata peltejä vaikka teoriassa tiedän miten se tehdään.

– Että miksikö bidibidi on niin paljon helpompi tehdä kuin ledelede? No, jälkimmäisessä kieli kangistuu kun joutuu tekemään isompaa liikettä ja siinä hässäkässä tavutkin helposti vaihtavat paikkaa. Nämä artikulaatioharjoitukset on kyllä mainioita notkistamaan laiskaa kieltä.

Olen kurssin aikana ymmärtänyt että pitää laulaa etisemmin. Se ”tumma” saundi jota olen pitänyt omanani kaipaa entraamista, koska ääni ei siinä sijoitu oikein. Onkohan muuten mustilla erilainen kurkkuvärkki kuin meillä? Jokin tolkun syyhän heidän hienoon negroidiseen äänenväriinsä täytyy olla. Olen tätä usein miettinyt mutten ole toistaiseksi löytänyt vastausta. Myös romaneilla tuntuisi olevan ikioma samettinen äänenvärinsä – tai johtuneeko vain heidän erityisestä tavastaan laulaa.

Olen vieläkin vähän ihmeissäni lauluharrastuksen aloittamisestani. Tämä tuli niin äkkiyllättäen. En todellakaan odottanut enkä vasiten etsinyt tällaista mahdollisuutta. Mutta olipa hyvä että tarrasin tilaisuuteen.