Laululukkoja avaamassa

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 18. marraskuu 2009 kello 09:46

Viime viikolla jäi kirjoittamatta, vaikka asiaa olisi ollutkin keskivertoa enemmän. Tiistain laulukoulun jälkeen nimittäin käynnistyi ajatusketju, jonka voisi nimetä laulamista tutkineen Ava Nummisen sanoin laululukkojen avaamiseksi. Laulukoululaisilta tuli kysymyksiä ilman loppumisesta kesken fraasin, äänen särkymisestä, vatsalihasten väsymisestä ja huomioita asennon vaikutuksesta laulamiseen. Myös kysymyksiä äänihuuliin liittyvistä ongelmista esitettiin. Tässäpä näitä vastuaksia ja pohdinnan tuloksia:

Ava Numminen puhuu mieluummin laululukoista kuin laulutaidottomuudesta. Syykin on selvä: hänen väitöksensä todistaa, että kaikki voivat kehittyä laulamisessa, kun saavat sopivaa ohjausta. Nummisen pitkä kokemus laulupedagogina on antanut tälle ”laulutaidottomuudelle” uuden nimen, laululukon. Hänen mielestään laulaminen on ihmiselle erittäin luontainen tapa ilmaista itseään. Syystä tai toisesta (vähäisestä laulamisesta, ikävistä kommenteista, epävarmuudesta, pelosta, lihasjännityksistä jne.) meihin syntyy lukkoja, jotka estävät lauluäänen virtaamista. Näitä lukkoja Avakin pyrkii poistamaan omassa opetuksessaan.

Mitä enemmän olen opettanut laulamista, sitä vakuuttuneempi olen Avan oikeassa olemisesta. Sitä tukee myös se, mitä olen teiltä ja muilta oppilailtani kuullut. Ikävimpiä laululukkojen aiheuttajia ovat tietysti muiden kommentit. Laulukoe luokan edessä ja opettajan nuhteet nelosen kera on valitettavan tuttu tarina. Tänä päivänä sitä ei tapahdu aivan niin suoraan, mutta tyypillistä on esimerkiksi lapsen hylkääminen kuoron tai musiikkiluokan pääsykokeessa. Siitä jää helposti luulo, ettei ole musikaalinen tai ettei osaa laulaa.

Kun tällaisen laululukon saa, usein seurauksena on vaikeneminen vuosikymmeniksi, joskus loppuiäksi. Laulaminen ei pääse silloin kehittymään, sillä laulamaan oppii laulamalla. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikeampaa aloittaminen on, ainakin henkisesti. Sinä, joka olet kuunnellut itseäsi ja tehnyt rohkean päätöksen opetella laulamaan aikuisena, voit olla todella ylpeä itsestäsi; olet onnistunut selättämään laululukkosi! Pieleen laulamista ei kannata pelätä, sillä sitä kautta oppiminenkin kulkee.

Laululukkoja voi syntyä myös erilaisista jännitystiloista tai opituista tavoista. Niiden purkamiseen tarvitsee yleensä opettajaa. Opetteja nimittäin huomaa asiat helpommin kuin itse, ja silloin lukkoja päästään purkamaan. Joskus apua löytyy myös äänihieronnasta (voice massage), alexander-tekniikasta, syvövenytyksistä, Pilateksesta jne. Oppimista nopeuttaa se, että oppii havainnoimaan omaa kehoaan ja tunnistamaan mitä laulaessa tekee. Yleensä havainnon tekee vastaa sitten, kun ensimmäisen kerran onnistuu tekemään asian toisin, joskus vahingossa.

Laulunopettajana koen usein olevan tsempparin roolissa. Tärkeää on hyvän ilmapiirin syntyminen, jotta jokainen uskaltaa laulaa vapautuneesti. Rohkaisua tarvitaan paljon, jotta uskaltaa tehdä asioita toisin kuin ennen. Rohkaisua tarvitsee erityisen paljon silloin, kuin pitää tehdä jotain, mitä ei ole aiemmin tehnyt tai kyennyt tekemään. Laulukouluissa kuulee aika ajoin (ja koko ajan useammin) kerrassaan erinomaista laulamista. Vaikka siitä kerronkin aina välittömästi, näen usein epäuskoisia ilmeitä. Niin syvällä jotkut lukot voivat olla.

Mitä sitten tehdään, kun ilmat ei riitä fraasien laulamiseen? Silloin hengitetään aina kun tarvitsee. Hengitys kehittyy pikku hiljaa, kun jatkat laulamista ja pystyt tekemään sitä vapautuneemmin. Ilman kesken loppuminen voi johtua ns. äänen vuotamisesta (ilmaa tulee enemmän ulos kuin tarvitsee) tai vajaasta hengityksestä aloittaessa. Vatsalihakset eivät yleensä kipydy laulamisen aikana. Jos niin kuitenkin käy, syynä on joko se, että käytät lihaksia, joita et yleensä käytä (hyvä!!!!) tai se, että teet turhaa työtä (jännittyykö kyljet, tai keskivartalo turhaan, pumppatko ilmaa turhan kovalla voimalla?).

Äänen särkymisen syyt ovat kurkussa. Syitä voi olla useita: liika rasitus, sairaus, liian kova ilmanpaine, huutaminen. Rasitukseen auttaa lepo. Jos rasituslita tulee aina laulamisesta, kurkun alueella on todennäköisesti jännitystiloja laulamisen aikana, mikä rasittaa äänihuulia. Siihen auttaa laulunopetus tai puheopetus. Sairaana kannattaa suosiolla levätä, myös puhetyöläisen. Huutamista kannattaa välttää.

Lauluasento vaikuttaa laulamiseen monella tavalla. Selän oikea asento takaa hyvän hengityksen. Niskan ja hartioiden kireydet tai virheasennot vaikuttavat usein ääneen. Tyypillistä on leuan ylösnostaminen tai hartiat lysyssä oleminen. Näitä asioita voit tarkaseltta itsestäsi helposti peilin avulla. Jännitystä aiheutuu myös, jos alaleuka on laulettaessa turhan edessä. Seinää vasten seisomalla voi tarkastella päänasentoa laulaessa.

Äänihuulien kanssa tulee joskus ihan ”oikeita” ongelmiakin. Liiasta rasituksesta voi tulla kyhmyjä, jotka kuuluvat käheänä äänenä (vrt. monet iskelmälaulajat). Kasvaimiakin niihin voi tulla, mikä toki on erittäin harvinaista. On myös ihmisiä, joilla toinen äänihuuli voi olla halvautunut. Minulla on ollut kuorossa parikin sellaista ihmistä, ja hyvin he ovat mukana laulaneet. Pieni käheys äänessä toki on, mutta kokonaisuutta se ei ole haitannut millään lailla. Näitä äänihuuliongelmia hoidetaan foniatrien kanssa. Usein hoito muodostuu yhdistelmästä erilaisia keinoja: lepo, voice massage, ääniterapia, laulunopetus. Joskus myös leikkausta tarvitaan. Onneksi suurin osa äänihuuliongelmista paranee ajan ja terapian avulla.

Tämän kirjoituksen perusteella voisi kuvitella, että laulaminen on kovin hankalaa ja vaarallista hommaa. Sitähän se ei periaatteessa ole. Laulaminen on puheen jatketta, ja puhuahan me kaikki osaamme. Laulamisen suhteen tuppaamme kaikki olemaan turhan perfektionisteja: julkisesti ei haluta laulaa ellei sitä osata tehdä täydellisesti. Se on ihan turhaa. Jos aikoo esiintyväksi taiteilijaksi, silloin osaamisen on oltava huippuluokkaa. Harrastusmielessä laulamalla voi tehdä mitä vain haluaa ja juuri niillä taidoilla, mitkä sattuu olemaan!

Sitten parin viikon kohokohdat: tunnelmallisesti lauletut Sibeliuksen laulut ja kahden eri miesstemman onnistuminen maanantain ryhmässä, tiistain ryhmän erinomainen sointi ja seitsemässä minuutissa toteutettu neliääninen laulu, keskiviikon ryhmän puhtaus ja taidokas viimeistely.

Lämmin kiitos minunkin puolestani niille, jotka antoivat aikaansa ja osaamistaan yhteisen ilon toteuttamiseen Vire-kodissa sunnuntaina. Hienosti meni!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s