Käyttäjän Marita Jama lähettämä 12. tammikuu 2010 kello 15:30
Eilen se taas alkoi – siis Laulukoulun jatkoryhmä Steinerkoululla. Yskän raspaaman kurkkuni kanssa olin paikalla lähinnä vain aukomassa suutani, mutta poiskaan en malttanut jäädä. Muut vetivät täysillä Itkevää huilua, musikaalisävelmiä ja Vanhaa holvikirkkoa. Pienet moniääniset afrojutut olivat pikantti mauste. Ja kuun lopulla on luvassa karaokelaulantaa Rauhalahdessa. Hii haa!
Joulupukki toi musiikkia: sain CD:n joululauluja Mormon Tabernacle Choir’in esittämänä. Tuohon kuuluisaan 360 laulajan kuoroon liittyy erityismuisto kesämatkaltani USA:han 2005. Olin esittänyt Utahissa asuville siskoilleni toiveen päästä seuraamaan kuoron avoimia harjoituksia Salt Lake Citysssä. Pääsinkin – enkä ainoastaan seuraamaan vaan laulamaan kuoron riveissä! Siskot järjestivät jymy-yllätyksen. Sisään esiintyjien ovesta, lyhyt mutta antoisa kierros kulissien takana ja sitten… Kysyttiin laulanko sopraanoa vai alttoa, lyötiin nuottinippu kouraan ja ei kun muiden perässä lavalle alttojen rivistöön. Siskot istuivat katsomossa muun yleisön joukossa, minä lauloin parhaani mukaan saamaa mitä naiset vierelläni. Ison kuoron saundi on mahtava – ja eritoten kuultuna sisältäpäin, kuoron keskeltä. Unohtumaton elämys.
Olen kerran kuunnellut myös sinfoniasoitantaa bändin keskeltä. Työporukkamme pääsi Kuopion kaupunginorkesterin harjoituksiin ja saimme vaellella orkesterin seassa samalla kun he soittivat. Lymyilin hetken sellojen varjossa, siirryin puhaltimien kylkeen ja sieltä patarummun katveeseen. Ääniaallot humisivat lävitseni. Upeaa.
Tällä kaikella tahdon sanoa että musiikki on mahtijuttu. Vain harvoista tulee suuria säveltäjiä tai esiintyjiä, mutta me kaikki voimme musiikista nauttia. Nautitaan siis tämäkin kevätkausi Jaanan toimiessa oppaanamme laulun ihmemaahan.