Käyttäjän Marita Jama lähettämä 22. syyskuu 2010 kello 16:10

Tällä kertaa klubilla laulettiin kahta uutta laulua, ensimmäisenä Kari Rydmanin Niin kaunis on maa. Siihen liittyy henkilökohtainen muisto. Kun kävin Käpylän iltaoppikoulua, Rydman opetti siellä musiikkia. Eräänä päivänä muuan koulun oppilas jäi raitiovaunun alle ja kuoli. Kari Rydman sanoitti ja sävelsi laulun Niin kaunis on maa oppilaansa muistolle ja tytön luokkatoverit esittivät sen muistotilaisuudessa. Laulusta on tullut ikivihreä, eikä suotta. Siinä on surua mutta ei synkkyyttä, se onnistuu olemaan sekä kipeän kaipaava että valoisa.

Prévertin – Kosman Kuolleet lehdet puolestaan on minulle rakas ajalta, jolloin kiinnostuin Jacques Prévertin runoista ja ranskalaisista chansoneista. Vieläkin kuuntelen chanson-levyjäni mielelläni. Jaana on tehnyt meille mukavan kuuloisen sovituksen. Siinä riittää myös haastetta, kun jokainen ääni laulaa vuoroon melodiaa ja alempaa tai ylempää stemmaa. Kauniisti soi, kunhan opimme ne kaikki kuljetukset. Ja syksyynhän tämä laulu sopii mitä parhaiten. Kuolleita lehtiä ja alakuloa on ympäristö tulvillaan, kun luonto riisuutuu talviunille.

Jaana tekee sankarillisia ponnistuksia hinatakseen meidät kaikki ylös Orjakuoron korkeimpiin nuotteihin. Minulta vain ei onnistu. Äänialani loppuu tiettyyn kohtaan kuin pianon koskettimet, plim. Ja sitten on luukut kiinni. Mutta joka kerta yritän, odottaen ehkä ihmettä.

Metropolitan-oopperat alkavat taas Starissa! Ostin jo liput Reininkultaan ja Boris Godunoviin. Kiva kun on jotain mitä odottaa. Kuten tietysti myös se suuri konserttimme 18. marraskuuta. Joulukorttiprojekti sen sijaan menee minulta näillä näkymin ohi, koska kaavailtu maanantai-illan äänitysaika ei sovi. No, kaikkeahan ei voi saada