Voihan pampulat!

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 6. lokakuu 2010 kello 12:16

Nyt alkaa jurppia yhä julmemmin se, etten osaa laulaa nuoteista. Kuinka paljon enemmän saisinkaan irti kuoroharjoittelusta, jos pystyisin laulamaan stemmani pahvista, sen sijaan että yritän ulkomuistista toistaa miten se Jaanan esilaulamana menikään… Tunnen kyllä nuottien arvot ja tahditkin vissiin tajuan. Mutta iso mysteeri on miten nuo pampulat pystyy laulamaan niin, että niillä merkitty sävelmä tulee korvin kuultavaksi. Siis, osaan laulaa oktaavin sävelet peräkkäin – mutta miten himskatissa laulaja osaa sijoittaa äänensä aina tasan oikealle korkeudelle, kun nuotit loikkivat epälukuisia askelia ylös alas?? Miten tätä harjoitellaan? Näyttääkö ope karttakepillä että ”laula re, sol, ti, fa, do…”? En edes tiedä käytetäänkö näitä nimityksiä enää vai ovatko ne nykyään c d e f g a h c.

Voiko nuottien ymmärtämistä ja ääniksi saattamista opetella omatoimisesti? Ehkä ei, sillä jonkunhan pitäisi olla sanomassa kun menee pieleen. Tai pitäisi olla piano tai muu soitin jolla soittaisi nuotit, ennen kuin yrittää niitä laulaa. Minulla ei ole kuin vanha haljennut kitara komeron perällä, kieletkin jo poikki. 😦

Mutta laulaminen itsessään on nautinto, ja erityistä iloa tuottaa komean yhteissointimme kuuleminen. Viime kerralla laulettiin Kiven – Kilpisen Metsämiehen laulua. Kansalliskirjailijamme runot ovat jo sinällään silkkaa musiikkia. Niin kaunista! Toinen laulu, Leinon – Kuulan Aamulaulu toi taas mukavan muiston lapsuusvuosilta. Kotikaupunkini Hämeenlinnan kansakoulujen kesken järjestettiin vuosittain ”henkiset kilpailut”, ja minäkin olin innokas osanottaja. 11-vuotiaana osallistuin yksinlauluun tällä nimenomaisella Aamulaululla ja nappasin II palkinnon, lehden muotoisen lusikan joka on minulla vieläkin sokerilusikkana. En enää muista mistä tuon laulun keksin, luultavasti olin oppinut sen äidiltäni joka lauloi aina keittiössä puuhaillessaan. Hänellä oli hyvä ääni ja hieno ”ohjelmisto”, klassisia suomalaisia lauluja. Joka tapauksessa, tästä ainokaisesta laulupalkinnostani olin ja olen ylpeä.

Tosi kivan joululaulupotpurin on Jaana kehitellyt soivaa joulukorttiamme varten. Vaikken pääse äänitykseen, olen aivan intona tästä projektista ja veisaan täysillä mukana, kun joulupotpuria harjoitellaan. Bravo Jaana!

Kommentoinut Jaana Turunen 6. lokakuu 2010 14:48

Kiitos kiitos! Kiva, että joululaulusikermä sai hyvän vastaanoton. On paljon helpompi laulaa iloisesti, kun pitää siitä, mitä laulaa. Tuo nuoteistalaulaminen onkin isompi juttu. Sitä on jo kyselty aiemminkin. Mielessä muhii jonkinlainen lyhyt kurssi aiheesta kiinnostuneille (osana klubia) ja toisaalta myös solfaamisen (=suoraan nuoteistalaulamisen) harjoittaminen osittain lauluataitotunneillakin. Taidanpa tehdä pienen kokeilun…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s