Kysymyksiä laulunopiskelusta

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 21. helmikuu 2011 kello 10:09

Muutaman viime viikon aikana on tullut paljon kysymyksiä laulunopiskelusta. Olen myös lukenut uusia kirjoja aiheesta. Tässä joitakin esiin tulleita asioita:

Hyötyykö yhdestä – kahdesta laulutunnista?

Se vähän riippuu. Jos on jokin asia, mikä pitää saada selvitettyä, niin kyllä. Sellaisia voisi olla esimerkiksi miksi jossain kohti laulamista aina ääni menee ihan lukkoon. Korjaamiseen pari tuntia harvemmin riittää, mutta asian löytämiseen riittää joskus muutama minuuttikin. Kun asia on tiedossa, sitä voi ryhtyä muuttamaan haluttuun suuntaan. Yksittäinen laulutunti voi toimia hyvänä apuna näin klubituntien kaverina. Se toimii vähän niin kuin personal trainer liikunnassa: yksityisohjauksessa käydään läpi, mitä kannattaa tehdä ja miten ja varsinainen työ tehdään itse yksin tai ohjatussa ryhmässä.

Jos olen ymmärtänyt oikein, monia teistä askarruttaa se, mitä oikeasti osaa. Pitäisi saada vahvistusta omille ajatuksille omasta laulamisesta. Olenko oikeassa?

Voiko tämänikäinen enää oppia mitään?

Tähän kysymykseen törmään usein, kun eläkeikää lähestyvä tai jo eläkkeelle siirtyvä soittaa ja kysyy laulukoulusta. Vastaus on yksiselitteisesti kyllä. Asia on todistettu väitöskirjatasolla. Laulunopiskelussa on oikeus vaatia sitä, että opettajalta oppii. Jos näin ei käy, kannattaa kokeilla toista opettajaa, sillä joskus toisenlainen lähestymistapa on sopivampi.

Kannattaako laulukoulun jälkeen jatkaa klubiin vai mennä yksityistunneille?

Tähän ei sitten yksiselitteistä vastausta olekaan. Kaikki riipuu siitä, mihin tähtää ja millaista ohjausta laulamisessa kehittyminen vaatii. Jos asia askarruttaa kovasti, kannattaa kokeilla molempia. Ensin vierailu klubitunnille ja sovi samalla itsellesi esimerkiksi puolen tunnin yksityistunti. Molemmissa käytyä on paljon viisaampi miettimään jatkoa. Klubin ja parin yksityistunnin yhdistäminenkin saattaisi olla monelle erinomaisen toimiva ratkaisu. Ja kuka sanoo, että asia pitää päättää lopullisesti. Ensin voi tehdä yhtä ja sitten toista, tilanteen mukaan.

Jos haluaa kehittää omaa laulamistaan, tärkeää on, että laulaa säännöllisesti. Laulamaan oppii laulamalla…

Jos laulukoulun jälkeen jää sellainen olo, että tässähän alkoi vasta päästä jyvälle, suosittelen ilman muuta jatkamaan laulamista klubissa. Kuusi viikkoa on lyhyt aika, mutta sen aikana ehtii hyvin tutustua ”työkaluihin”. Laulamisen kehittäminen on pitkäjänteistä työtä ja hyvä alku kannattaa hyödyntää jatkamalla säännöllistä laulamista, jos vain mahdollista.

Millainen laulunopettaja on hyvä ja itselle sopiva?

Hyvän opettajan tuntomerkkejä on kaksi: tunneilla käydessä on sellainen olo, että oppii ja laulaminen tuntuu hyvältä. Se mikä on yhdelle hyvä, saattaa olla toiselle huono. Hyvä tuntomerkki on se, että tunnilta poistuu hyvillä mielin ja ääni auki :-), ainakin pääsääntöisesti. Kun opettajaa miettii, kannattaa kysyä itseltä seuraavia asioita: millaista laulutekniikkaa haluan oppia ja millaista ohjelmistoa laulaa (klassinen vrs. rytmimusiikki)? Saanko paremman mallin samaa sukupuolta olevalta opettajalta vai onko sillä väliä? Mihin tähtään (esiintymiset, kuoro, yhteislaulu jne.)?

Sitten filosofointia laulunopettajan näkökulmasta. Erään englantilaisen laulupedagogin mukaan hyvä opettaja ohjaa lauluoppilaansa ”kuuntelemaan omaa kehoaan” laulaessaan. Vain sitä kautta oppii oikeasti. Siinäpä haastetta sekä minulle että sinulle.

Kommentoinut Jaana Turunen 25. helmikuu 2011 12:29

Mietitäänpäs tuota asiaa ihan porukalla. Jonkinlainen tsekkauspaikka pitäisi keksiä. Yhteisissä karaokeilloissa olen palautteita antanut, mutta siinä on se huono puoli, että samalla ei voi kokeilla ”korjattua” versiota niin kuin tunnilla. Se kropan tuntuma on kuitenkin se olennainen juttu suusanallisen palautteen ohella. Paitsi tietysti silloin, kun kaikki menee kerrassaan loistavasti 🙂

Pienryhmät on myös toimiva juttu. Niissä taitaa suurin ongelma olla yhteisen sopivan ajan löytyminen.

Kommentoinut Marita Jama 24. helmikuu 2011 16:47

Kyllä, montaakin meistä varmaan askarruttaa juuri tuo ”Mitä oikeasti osaan” – ja mitä en osaa. Tähän ehkä saisi apua pienryhmäopetuksesta, jota olet vähän väläyttänyt mahdolliseksi. Yksityistunnit tietty olisi tehokkain mutta myös kallein tapa. Minulle sopisi pienryhmässä saatava palaute siitä, mitä hyvää ja mitä kehitettävää laulamisessani on. Äänen tuottaminen ja sävelpuhtaus kiinnostaa, ja pitemmälle päästessä myös tulkinta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s