Kesää kohti

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 6. toukokuu 2011 kello 12:30

Muut ovat jo hehkuttaneet onnistunutta tiistai-illan kevätkonserttiamme Myllyssä, ja samaan kuoroon liityn minäkin. Kateissa olleet stemmakuvionikin olivat palanneet päänuppiini – onneksi. Myllyn kaikuva akustiikka myös muhevoitti Maestra-kuoron sointia, niin että se kuulosti omissa korvissakin hienolta. Kyllä me aika hyviä taidetaan olla, näin nuoreksi kuoroksi!

Jatkoilla Sataman Helmessä joku kysyi klubikuvassani esiintyvästä kissahenkilöstä. Hän on poikaystäväni Janda, punavalkea hurmuri Ahvenanmaalta. Minulla on toinenkin poikaystävä, harmaaraitainen Mau, samoin Ahvenanmaalta. Molemmat ovat myös laulutaitoisia mutta panostavat pääasiassa kehräämiseen.

Keskiviikon laulutaitotunnilla odotti yllätys: kimppakaraoke! Koko kööri oli juuri antaumuksella laulamassa Lapin kesää, kun jälleen kerran hiukan myöhässä patikoin paikalle. Siinäpä olikin laulamista, sillä Eino Leinon runossa on kaikkiaan kymmenen säkeistöä. Niin pitkää laulua on erittäin vaikea esittää niin, että mielenkiinto säilyy sekä esittäjällä että kuulijoilla. Vesa-Matti Loirilta voi onnistuakin, mutta mahtaako hänkään konserttitilanteissa koko tekstiä esittää?

Karaoke sopii mainiosti rempseihin, humpahtaviin tai rakenteeltaan muuten simppeleihin lauluihin. Herkemmille sävelmille rytmiä mekaanisesti jumputtava karaokesäestys on myrkkyä. Kun laulettiin Valoa ikkunassa, karkea komppi pilasi sen täysin. Ei tunnelmaa, eikä liikkumavaraa laulajalle. No, karaoketaustat toki pitääkin tehdä yksinkertaisiksi, sehän juuri on se juju. Parhaimmillaan karaoke on oikein hauskaa, rentouttavaa ja yhteisöllistä.

Satuin katsomaan, olikohan sunnuntai-iltana, tv:stä vanhan tallenteen Suomen Euroviisukarsinnoista 1974. Voi hyvät hyytelöt sitä pukeutumistyyliä ja niitä viisuja! Dannyt, Pepe Willbergit, Jukka Kuoppamäet ja muut näyttivät ja väliin kuulostivatkin ihan pelleiltä… Mutta tyylikäs laulu voitti, Carita Holmströmin hillityn jazzmaisesti esittämä Älä mene pois. Minusta paras oli tietenkin Chydeniuksen Jäähyväiset Anneli Sarin tunteikkaana tulkintana. Mutta se olisi ollut liian hieno Euroviisuihin. On tyyli paljon muuttunut noista ajoista. Kaikki on nyt kovempaa, kiiltävämpää, nopeampaa ja pinnallisempaa. Ei hyvä kehityssuunta.

Vielä lauletaan laineilla 23.5., sitten kuka missäkin, kunnes syksy taas kokoaa meidät yhteen. Cheerio, ystävät!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s