Juhlavasti juhlasalissa

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 16. marraskuu 2011 kello 11:30

Vielä vähän tuosta Tiellä ken vaeltaa -virrestä: Puhuin höpöjä, eihän siinä joulusta lauleta vaan siitä, kuinka Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin Pääsiäisen aikaan. Juutalaiset viettivät – ja yhä viettävät – Pääsiäistä Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. Netistä sain selville, että alkujaan tämä meidän virsi on hempeä rakkauslaulu, suosittu etenkin häissä Lähi-idän maissa. Suomalainen sanoittaja taisi vain ihastua sävelmään ja teki siihen kristillisen tekstin.

Maanantaina tosiaan laulettiin, kuten Jaanakin blogissaan hehkuttaa, ekstrakomeissa ja laulamiselle ihanteellisissa puitteissa Kaupungintalon juhlasalissa. Jaana oli koonnut mukavan vaihtelevan ohjelman ja veti sen läpi taidolla. Paikalla olleiden afrikkalaisvieraiden kunniaksi aloitettiin meille klubilaisille jo tutuilla afrolauluilla. Sitten siirryttiin Kuopioon Kallavesj- laulun ja Lentävän kalakukon myötä. Itselleni mieluisimmat helmet löytyivät toivelauluosastosta: Toven ja Ernan Syyslaulu – todellakin ensimmäinen mitä silloin ekassa Vapaan laulukoulun ryhmässä lauloimme. Uralin pihlaja kuuluu ikisuosikkeihini, ja huomasin pitäväni paljon myös Edu Kettusen Lentäjän pojasta. Siinä on hienosti kuvattu pojan unelmat ja ylpeys isästään.

Nuottikoulussa keskityn tällä hetkellä käsimerkkien oppimiseen enemmän kuin itse nuotteihin. Yritän oppia huitelemaan sujuvasti ”korvakuulolta”, siis kuullessani nuottien nimiä missä tahansa järjestyksessä. Kun tämä onnistuu, alan tuijotella pallukoita viivastolla tositarkoituksella. Rytmiset rakenteet hahmotan paljon helpommin – kai siksi että rytmit ovat pikkulikasta asti sytyttäneet minua.

Jouluohjelmistoa harjoitellaan nyt intensiivisesti. Heila-laulussa huomaan ettei ”kuusi” ollutkaan minulle äänellisesti paras soolovalinta, sillä juuri u-kirjainta minun on vaikea saada ulos kuuluvasti. Olisi pitänyt älytä ottaa jotain missä on o tai a – vaikka se ”kapakala”! No, eihän tämä niin vakavaa ole. Mutta vähän ottaa pohjalaiselle luonnolleni, kun oman vuoron tullessa minun suunnaltani kuuluu vain pieni pihaus. Komiaa sen olla pitääs!

Jaana jo väläyttelee kevätkaudellemme vaikka mitä hauskaa ja jännittävää. Sanoo että kohta kertoo enemmän. Ihan kihisen uteliaisuudesta ja kevään odotuksesta. Kunhan nyt ensin kestetään tämä pimeä syksy ja vietetään joulukin tässä välissä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s