Käyttäjän Marita Jama lähettämä 2. maaliskuu 2012 kello 12:30
Kuorossa ollaan tosipaikan edessä, kun kevätkonsertti lähestyy ja harjoituskerrat vähenevät. Ja vielä tässä vaiheessa temmattiin mukaan yksi uusi laulu – tai siis muuten toki tuttu, mutta minulle alttostemman osalta ennen laulamaton Oi kiitos sä Luojani armollinen. Onneksi on apuja täällä klubin nettisivulla! Ilman sitä joutuisin nostamaan tassut pystyyn tämän laulun, kuten myös sen ”Seisovan kellon” kohdalla. Minä kun en ollut laululeirillä, missä muut jo lauloivat näitäkin.
Parhaiten stemmat oppii kuoroharkoissa livenä. Miellän uuden stemman ikään kuin vaihtoehtoisena melodiana, joka sitten tarpeeksi monen toiston tuloksena tallentuu sävelmuistiini. Yllätyin kun havaitsin, ettei Jaanan äänittämien mallien mukaan oppiminen olekaan helpompaa. Tarvitsisin pohjaksi sen ykkös- eli päämelodian, jonka oheen punoisin kakkosen eli omani. Minun pitäisi saada kuulla miten kakkonen kulkee suhteessa ykköseen, että voin hahmottaa kokonaisuuden oikein. Muita stemmoja en tähän prosessointiin tarvitse, koska käsitän kuorolaulamisen niin, että päämelodia on se runko johon kaikki muut sävelkulut kietoutuvat.
Ovatkohan nämä ihan pöhköjä pähkäilyjä? Minun pitää aina saada tuumailla ja aprikoida asioiden olemusta, silloinkin, kun en niistä varsinaisesti tiedä. On kiehtovaa tutkia mitä minussa tapahtuu kun opettelen jotain uutta, mitä reittejä pitkin tieto kulkee tai ei kulje perille, ja miltä se missäkin vaiheessa tuntuu.
Nyt, kun edessä on talvilomaviikko eikä kuoroharkkoja ole, minun on syytä istua iltaisin tiiviisti tietsikkani ääressä laulamassa stemmoja pääni kova- (välillä tutuu että TOSI kovalle) levylle. Ne vanhemmat, pitempään harjoitellut, siellä jo ovat. Jopa murheenkryynini Pohjolan yö on nujertunut ja suostunut jotenkin painumaan mieleen. Näin tapahtui kun en yhtään yrittänyt, annoin vain olla. Alitajunta teki työn!
Kevät on virallisesti alkanut, valtakunnalla on uusi pressa ja sää on tänään mitä parhain. Näissä aurinkoisissa tunnelmissa lähden viikon tauolle minäkin.