Brel, Elstelä ja Grönberg

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 14. maaliskuu 2012 kello 14:30

VOI itku! Maanantaina, kun en päässyt mukaan, te lauloitte Jacques Brelin Ne me quitte pas, suomalaisittain Jos nyt menet pois. Brel on ylittämätön chanson-idolini, liian varhain poismennyt Suuri Lauluntekijä ja Esittäjä. Ne me quitte pas on hänen ehkä tunnetuin laulunsa. Suomeksi se on laimentunut iskelmäksi, kuten usein  käy kun ranskalaisia laulelmia käännetään hankalalle kielellemme. Alkuteksti on sydäntä vavisuttava kuvaus hylätyksi tulemisen pelosta. Runo on täynnä kielikuvia mahdottoman tekemisestä mahdolliseksi, kuten ”keräisin sinulle sadepisarahelmiä maasta jossa ei koskaan sada”. Tai loppusäkeet, joissa runoilija on valmis nöyrtymään mihin tahansa: ”Salli minun olla varjosi varjo, kätesi varjo, koirasi varjo – kunhan et jätä minua.” Jacques Brelin roihuavan intensiivisiä esityksiä on paljon YouTubessa. Kuunnelkaa vaikka Amsterdam, laulu merimiesten taivaasta ja helvetistä. Se löytyy myös englanniksi tekstitettynä.

Samaan aikaan kun te Steiner-koululla lauloitte Breliä, Lennonia ja muuta, minä istuin teatterissa näyttelijä Kristiina Elstelän 50-vuotistaiteilijajuhlaesityksessä. Toden totta, Krisse on ollut estradilla jo puoli vuosisataa ja jatkaa edelleen! Hän on myös ollut upea laulaja ja olisi vieläkin, jos äänihuulet pelaisivat. Mutta toinen niistä on tehnyt lakon, joten Krisse ilmoitti hurtilla huumorilla laulavansa nyt vain yhdellä äänihuulella. Vamma ei vaikuta puheeseen eikä matalalta laulamiseen, mutta ylärekisterissä äänestä katoaa voima. Tästäkin huolimatta Krissen esitykset olivat uljaita, ja sieluni korvin kuulin hänen äänensä sellaisena kuin se ennen soi.

Männäviikolla oli Kuopion kaupunginteatterin näyttelijä Ritva Grönbergin intiimin laulukonsertin ensi-ilta. Otsikolla Rakkaudesta lauluun hän oli poiminut kimpun itselleen tärkeitä lauluja. Olipa mukana yksi Jacques Breliltäkin! Ritvalla on vahva, tumma, venäläistyyppinen ääni. Hän myös eläytyy vahvasti ja syvästi. Ohjelmasta parhaina mieleeni jäivät kolme hänen miehensä Mika Paasivaaran sävellystä. Siinä pariskunnassa on vakka kantensa valinnut!

Maestra-kuoron konsertti lähenee ja tunnelma treeneissä tihenee… Omalta kohdaltani joudun toteamaan, ettei repertuaari olekaan niin hallussa kuin luulin. Sanoja ja säveliä on lomaviikon aikana tipahdellut mielestä. Enhän minä rontti mitään harjoitellut vaan huitelin muissa riennoissa. Nyt on otettava nuottinippu kauniiseen käteen tai minun käy Kaupungintalolla ohraisesti.

Kommentoinut Marita Jama 15. maaliskuu 2012 11:26

Vahoooo! En siis missannutkaan tilaisuutta päästä laulamaan kanssanne Breliä. Olen tietenkin noteerannut laulun kirjassamme mutta ajatellut, että se on kyllä niin kiperä yhteislaulettava että tuskin siihen tartutaan. Nytpä onkin sitä jännempi odottaa, miten puheenomainen chanson sujuu meidän porukalta Jaanan ohjaksissa.

Kommentoinut Jaana Turunen 14. maaliskuu 2012 14:48

Eipä laulettukaan Marita. Laitoin listaan jo ensi viikonkin biisit eli Breliä laulamme tulevana maanantaina. Laitoin vahingossa väärät viikot ohjelmistosivulle, mutta sekin on nyt korjattu.

Yhdellä toimivalla äänihuulella laulavia on sattunut minukin urani varrelle useita. Vamma ei tosiaan estä laulamista, mutta pieniä rajoituksia toki tulee ja äänen levon tarve on usein normaalia suurempi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s