Eteenpäin etukenossa!

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 1. syyskuu 2012 kello 19:30

Tästä se taas alkaa – eteenpäin etukenossa; kokemaan ”silkkaa laulamisen iloa”, kuten ylläni olevassa Maestra-paidassa lukee.

27.8. sullouduimme jälleen (menetettyämme salin käyttövuoron maanantai & keskiviikko) Steiner-koulun musaluokkaan. Tiivistä oli! Ryhmäni on nyt Laulutaito 2 ja käytämme ainakin nyt syksyllä Hopeista laulukirjaa. Aloitettiin sähäkän kipinöivällä Hernandon salaisuus -tangolla, jossa saimme eläytyä Amerikan kieltolain aikaisen salakapakan tunnelmiin. Biisi tarjosi myös rytmisiä ja artikulaatioon liittyviä haasteita.

Kansanlaulu En voi sua unhoittaa poies on hieno, oikeastaan epä-kansanlaulunomainen sävelmä, jossa kaiken hienouden huipuksi sävellajikin vaihtuu duurista molliin kesken kaiken. En tiedä mutta eikö tämä olekin aika harvinaista kansansävelmien kohdalla?

Yllätyin iloisesti, kun esiin otettiin myös vanhan suosikkisetäni Evert Tauben kaunis lemmenlaulu Min älskling / Rakkaani. Taube itse laulaa sen keinahtelevan argentiinalaistangon tapaan (muistuma hänen merimiesvuosiltaan), meidän tulkintamme oli minusta liian tasapaksu. Mutta parannusta tulee varmasti jatkossa, sillä tätä aiotaan harjoitella edelleen – ja myös på svenska. Hyvä niin, sillä kaikki laulut soivat alkukielellä paremmin.

En päässyt tänä tiistaina kuoroon enkä nuotinlukuun, mutta keskiviikkona laittauduin pop-porukkaan – nuori kun olen. Eläkkeelle heittäydyttyäni tunnen nimittäin tosiaan nuortuvani! Näin kohtasin myös uuden kakkosmaestramme Teija Korhosen. Tämän kirkasäänisen, terhakan mimmin kanssa on hauska sukeltaa popin eri muotojen saloihin. Tämä tosin ei ole ihan sitä mitä eniten toivoin, mutta kelpaa, kun en millään ilveellä pääse jazzin pienryhmätunneille.

Nuortumisprojektiini liittyen olen viime aikoina myös tehnyt riemukkaita löytöjä Anttilan levykaupasta: 50-60-lukujen musiikkia halpoina CD-koosteina. Uusin aarre on tupla-CD Joan Baezin varhaisia äänitteitä. Jo 17-vuotiaana se tyttö lauloi ja soitti kitaraa kuin enkeli! Se kristalliääni… Löytyi myös Nina Simonea, joka ääneltään on aivan toista laitaa, mutta yhtä suuresti ihailemani. Aarteitteni parissa vietän nyt hurmioituneita hetkiä eläen uudestaan samat tunteet, joiden vallassa näitä laululintuja parikymppisenä kuuntelin. Kerran rakkaat ovat minulle aina rakkaita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s