Käyttäjän Marita Jama lähettämä 4. lokakuu 2012 kello 12:30
Joulukortti- CD:mme aineisto on nyt purkissa! Maanantain äänitykseen en päässyt, mutta tiistaina olin paikalla Petosen srk-talolla. Silloin työstettiin kuoron osuutena Hei joulu on tulossa -biisi. Äänittäminen on tarkkaa ja aikaavievää puuhaa, tarvitaan hienosäätöä ja monta monituista ottoa. Ja yhä uudestaan täytyy latautua kybällä ja säilyttää tuoreus. Monisäkeistöisessä laulussa on monta hervahtamisen paikkaa, ja kun yksi juttu saatiin ryhtiin, notkahti jossain toisaalla… Mutta parin tunnin uurastuksen jälkeen Jaana sanoi vapauttavat sanat: ”Se on siinä!” Ja niin oli työ tehty.
Mieleeni muistuu eräs toinen äänityssessio keväältä 1971. Tein lauluistani levyä Finnvoxin studiolla Helsingissä ammattimuusikoiden kanssa. Toiveeni mukaisesti sain äänittää 100%:sti eli livenä bändin kanssa. Toinen, minulle huonompi vaihtoehto olisi ollut, että bändi olisi tehnyt osuutensa erikseen ja minä laulanut valmiin taustan päälle luurit korvilla. Laulamisen tekniikasta en tuolloin tiennyt mitään, mutta niin vain pistettiin purkkiin 14 viisua kahdessa (muistaakseni) päivässä. Singer-songmakerin ”urani” kuitenkin loppui lyhyeen, sillä teatterikoulu vei mennessään eikä aikaa jäänyt enää musiikille.
Teijan pop-tunnit ovat osoittautuneet hauskoiksi. Olemme laulaneet soulahtavaa poppia, oikein mieluisaa – kaikki blues-pohjainen maittaa minulle. Teijan tyyli ja lähestymiskulma laulamiseen ovat virkeästi erilaisia kuin Jaanalla; kaksikko täydentää toisiaan loistavasti.
Viime laulutaitotunnilla Jaana selvensi riemukkaasti Aikuiset ja lapset -laulun rytmikuviota ”pulla-piirakka”-metodilla. Se tuntui kumman tutulta, ja kohta muistinkin: samaan tapaan havainnollisti opettajamme kerran eräällä rumpukurssilla itämaiden rytmejä – ”taki KAMALA taki KAMALA taki KAMALA KAMALA…” (Tämä siis liittyy tanssihommiini.) Aikuiset ja lapset -laulun teksti saattaa äkkiseltään tuntua oudolta, kun siinä kuvataan aikuisia niin tylyn kielteisesti. Mutta tämä varmasti liittyy elokuvaan, josta laulu on peräisin. Laulussa kärjistetään vastakohta lasten puhtaan viattomuuden ja ”elämän pilaamien” aikuisten välillä.
Vielä viime postaukseni flamenco-tuumailuihin liittyen: luulenpa että flamencolaulajat tykkäisivät kyttyrää, jos heidän perinteikästä cante jondoaan rinnastettaisiin länsimaisen pop-laulun tehokeinona käytettävään belttaukseen. Flamencolaulajien tekniikka siirtyy isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle, vaistonvaraisesti, kuten kaikki kansanomaiset musiikkityylit. Tekniikan mekanismi on ulkopuolisille salaisuus ja sellaisena pysyköön.