Viikot vierii

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 1. marraskuu 2012 kello 18:48

Viikot ne vain vierii ja talvi lähenee. Tunnen tämän nahoissani kävellessäni Maestra-tunneille; vilu ryömii nutun alle ja on pakko siirtyä yhä talvisempiin pukimiin. Onneksi laulaessa tulee lämmin, sisäisesti ja ulkoisestikin.

Maanantaina Jaana halusi saada meistä irti kunnon valssimeiningin ja pisti meidät valssaamaan Tummanpunaruusuja laulaen ympäri salia, painava laulukirja tanssiparina. Hauskaa! Liike todella antoi potkua lauluun. Etenkin afrot ja latinot tuntuvat tietävän tämän luonnostaan. Vai onko joku nähnyt tummaihoisen, joka laulaisi (tai soittaisi) seisten liikkumattomana paikallaan?

Kuorossa keskityttiin hiomaan Wade in the Water’in stemmoja. Negro spiritualeja on ihana laulaa, koska ne ovat täynnä aitoa tunnetta. Pohjavireenä on usein mustien rankat elämänolot orjien jälkeläisinä rotuerottelun Amerikassa. Ehdittiin myös käydä hiukan läpi Amazing Grace -hymniä. Näistä saamme hienon osion tulevaan kevätkonserttiimme.

Junnu Vainion Kotkanpoikiakin tutkisteltiihn edelleen kuoroharkoissa. Junnu kuuluu ehdottomasti nyky-kansanperinteeseemme, sen huipulle. Hänestä oli niin moneksi! Kuulin häntä ensi kerran joskus 1960-luvulla, kun radiosta pärähti ilmoille rempseä rautalankaparodia Paras rautalankabändi. Samoilta ajoilta on toinen huumoripläjäys Jos vain saisin nastahampaan takaisin… Sitten astui kehiin Jazz-Janatuinen, sitten ryyppylaulut. Mutta surumielisehköissä tunnelmabiiseissä Vainio taitaa sittenkin olla omimmillaan.

Laulutaito-ohjelmassa aloitettiin tutustuminen Rakkauden vuodenaikoihin, Rent -musikaalin teemalauluun. Ei ihan helppo nakki rytmityksineen ja sävelkulkuineen. En ollut kuullut tätä koskaan ennen ja aluksi oli vaikea hahmottaa laulun rakennetta. Vähän ihmettelin mitä se Jaana tästä nyt niin vaahtoaa. Mutta laulu onkin oikein maukas harjoiteltava, antaa meille haastetta. Jaana jo ”uhkasi” että siitä saisi hienon kuoroversionkin. Siitä vaan, mukana ollaan!

Ihan pakko on vielä mainita myös Puccinin pienoisooppera Suor Angelica, jonka näin keskiviikkona Männistön kirkossa. Esitys oli lauluopiskelijoille loistava tilaisuus koetella kykyjään oikeassa esitystilanteessa. Erityisen vakuuttava oli nimiosan laulanut Milja Markkanen, hän lauloi musikaalisesti ja teknistä taitoakin jo on. Tämä näyttö lupailee opinnoille menestyksekästä jatkoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s