Miksi laulan? Osa 1: Kuorolaulun taikaa

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 9. marraskuu 2012 kello 20:00

Laulua voi harrastaa monin tavoin: yksi liittyy kuoroon, toinen hankkii karaokelaitteet, kolmas käy laulutunneilla. Joku laulaa bändissä, joku omaksi ilokseen. Monenlaisia lauluryhmiä löytyy myös aina duosta lauluyhtyeisiin. Lauluklubi Maestrasta löytyy tätä kaikkea. Onkin vähän syytä esitellä asiaa tarkemmin ja samalla joitakin laulajistamme. Tämä on kirjoitussarjan Miksi laulan? Osa 1: Kuorolaulun taikaa.

Haastattelin kahta Maestralaulajien kuoron sopraanoa, Arjaa ja Marjutia, heidän lauluharrastuksestaan kuorossa. Annetaanpa heidän kertoa itse omasta laulamisestaan ja kuorolaulun taiasta:

  • Miten ja milloin aloitit laulamisen?

A : Olen varmaankin laulanut aina, mutta ujona ja hiljaisena en koskaan ole yleisesti sitä tehnyt.Osasin laulaa mukana melkein kaikki radiossa kuuluvat biisit. Koulussa ei ollut kuoroja, joten sitä mahdollisuutta ei kouluaikana ollut. Äitini on kertonut, että vauvana pinnasängyssä olin aina pompannut tanssimaan, kun joku tietty laulu(häävalssi) oli radiosta kuulunut. Kuuntelin myös aina mummoani, joka oli kova laulamaan, omaksi ilokseen. Häneltäkin sujui sekä virret että rallit.

Sitten myöhemmin, kun vein lapsiani muskariin, mietin, että sitku lapset ovat isoja eivätkä tarvitse minua enää kotona koko ajan, minä tahdon kuoroon. Mutta , aina oli ne koelaulut. Muutamankin kerran koetin kerätä rohkeutta mennä koelauluun, mutta siihen se jäi.

M: Peruskoulun alaluokilla olin ”aina valmis” laulamaan. Laulukokeet eivät minua pelottaneet ja lauloin mielelläni yksin luokan edessä. Luonnollisesti olin mukana luokan kuorossa ja esiintymisiä oli jonkin verran kaikenmoisissa koulun juhlissa ja muissa tapahtumissa. Yksi kaunis ja koskettava kokemus oli, kun minua ja hyvää ystävääni pyydettiin laulamaan koulumme keittäjän siunaustilaisuuteen. Opettajani patisti minua kovasti jatkamaan musiikkiluokalle, mutta jostain kumman syystä (jota olen sittemin kovastikin katunut) en tuolloin musiikkiluokalle sitten mennyt.

Runsas kymmenen vuotta sitten vietin mukavan vuoden kirkkokuorossa, jossa olisin varmasti viihtynyt kauemminkin, ellemme olisi sitten muuttaneet kolmeksi vuodeksi toiselle paikkakunnalle. Mielessä oli kuitenkin aina ajatus, että vielä jonain päivänä haluan laulaa jossakin, mutta kirkkokuoroon hakeutuminen ei kuitenkaan tuntunut ihan omalta jutulta enää. Niinpä vuoden 2009 alussa olikin tosi kiva löytää paikallislehdestä juttu Kuopioon perustetusta Avoimesta Laulukoulusta. Päätin, että sinne on päästävä ja houkuttelin vielä Arja-ystävänikin mukaan. Ja sillä tiellä ollaan…

  • Kauanko olet harrastanut kuorolaulua?

M: Kirkkokuorossa vuoden ja Maestran kuorossa olen ollut mukana vuoden 2011 alusta saakka.

A: Kerran Marjut huomasi lehdestä avoimen laulukoulun mainoksen ja houkutteli mukaan. Ensin siis kävimme laulukoulun ja liityimme Lauluklubi Maestra-kuoroon heti , kun Jaana sen perusti huhtikuussa 2009.

  • Mikä kuorolaulussa viehättää? Miksi laulat nimenomaan kuorossa?

A: Kuorolaulussa viehättää se, kuinka saadaan joukko erilaisia ja eri äänisiä ihmisiä laulamaan yhteen.

M: Kuorossa on koolla ”sekalainen seurakunta”, joka aina uuden laulun eteen tullessa on tavallaan ihan pihalla ja saattaa tuntua jopa siltä, ettei tästä ikinä mitään tule. Ja joka kerta se kyseinen biisi vaan työstetään ihan esittämiskelpoiseksi (ja vieläpä tosi hienoksi)kokonaisuudeksi. Se, miten ihmiset sitoutuvat tekemään yhdessä parhaansa, löytämään äänensä ja sen tarjoamat mahdollisuudet tuottaa itselleen ja muille mielihyvää. Yhdessä tekeminen on aina rentouttavaa.

  • Mikä kuorossa on parasta?

M: Kuorossa on parasta se, että kerran viikossa on mahdollisuus olla paitsi itsensä, myös muiden samanhenkisten ihmisten kanssa ja ”päästellä täysillä”. Riippuu tietysti vähän myös vireystilasta, joskus on työpäivän jälkeen aika naatti; toisaalta juuri silloin voikin huomata suorastaan virkistyneensä harjoitusten jälkeen.

A: Ujona ja hiljaisena löysin paikkani Maestran kuorosta, koska täällä ei ollut sitä suuresti kammoksumaani koelaulua. Ohjelmisto on monipuolinen ja haastava. Mutta kun laulamme yhdessä ja laulu onnistuu ja sujuu, kuten pitäisikin, se saa ihon ”kananlihalle”.  Hienoa on myös se, että olemme päässeet laulamaan yleisölle. Keikat ovat hienoja kokemuksia.

  • Miksi laulat?

A: Laulaminen on minulle luontainen tapa purkaa sekä hyvää, että huonoa oloa. Nyt kun olen muutaman vuoden laulanut kuorossa, olen myös löytänyt rohkeuden laulaa yksin. Karaokea.

M: Laulan omaksi ja toivottavasti kotona myös perheeni iloksi. Laulan siksi, että koen sen olevan minun juttuni. Musiikin kuuntelu on äärettömän rentouttavaa (valitettavasti tämänhetkinen lapsiperheen arki hieman tuntuu rajoittavan siihen riittavää aikaa). Mutta myös musiikin tuottaminen itse laulamisen myötä antaa kummasti potkua.

  • Miksi kannattaa aloittaa kuoroharrastus?

M: Kynnys tulla kuoroon on todella matala; kannattaa uskoa itseensä ja siihen, että oma ääni kantaa ja että ainakin tässä kuorossa saa parasta mahdollista opetusta. Paitsi että harjoituksissa tehdään tietysti paljon välillä vähän puuduttavaakin toistamista, kun jotain oikein pitää vääntää, niin siellä on myös aina hyvä fiilis. Kuorossa pääsee myös halutessan helposti muiden mukana esiintymään keikoilla ilman turhia jännitteitä. Yhdessä onnistutaan aina!

A: Paljon on viimeaikoina ollut juttua siitä kuinka laulaminen vaikuttaa henkiseen (ja fyysiseen) hyvinvointiin. Ja totta se on. Vaikka työpäivän jälkeen vielä laulettaisiin uusia, vieraita, usein vaikeitakin lauluja, huomaan saavani laulamisesta tosi paljon positiivista energiaa, joka vaikuttaa kaikkeen muuhunkin jaksamiseeni.

Meidän kuorossamme on vielä innokas, energinen ja positiivinen johtaja. On mukavaa, vaikka kuoroon mennessäni olisin töistä tai muusta syystä huonolla tuulella, niin jo äänenavaus vie minut ihan toiseen olotilaan. Yhdessä laulaminen on antoisaa.

Ja olen yllätyksekseni löytänyt itseni myös  haastavammastakin paikasta, Maestra karaokelaulajista. Eli olen voittanut suuren esiintymispelkoni.

M: Tärkeimpiä syitä siihen, että minä laulan kuorossa on se, että siellä pystyn sen puolitoista- tai kaksituntisen aikana usein ihan totaalisesti unohtamaan kaiken muun ja keskittymään täysin vain laulamiseen. Eli kuorossa laulaminen toimii ainakin minulla tärkeänä hengähdystaukona ja sitä kautta stressin lievittäjänä aika kiireisen arjen keskellä. Sanonkin joskus kotoa harkkoihin lähtiessäni, että ”äiti lähtee nyt terapiaan”.

Ja tämän takia kuoroa on toki myös helppoa suositella muillekin.

Jos kuorolaulu kiinnostaa, niin tervetuloa tutustumaan Maestralaulajien kuoroon! Harjoittelemme tiistaisin klo 17:30. Viereisessä kuvassa on puolet kuorosta hääkeikalla tuomiokirkossa lokakuussa 2012.

Mielessä on myös ollut aikuisten aloittajien kuoron perustaminen. Ryhmä olisi sellainen, jossa lauletaan pääasiassa yksiäänisesti (sillä stemmalaulu on yleensä se hankala osuus) ja johon voisi tulla täysin ilman aiempaa kuorolaulukokemusta. Otapa yhteyttä, jos sellainen kiinnostaa sinua.

Kommentoinut Marita Jama 10. marraskuu 2012 10:49

Mainio juttu – ja loistoidea esitellä yksilöitä kuorostamme tällä tavalla. Lisää!!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s