Minä en osaa laulaa

Käyttäjän Jaana Turunen lähettämä 6. helmikuu 2013 kello 13:54

Arvatkaapa, mikä on yleisin lause, jonka kuulen, kun kerron itsestäni ja Maestrasta? Aivan oikein, lause löytyy tämän blogin otsikosta. Lauseeseen liittyy selvästi myös pelko: joudunko laulamaan tässä ja nyt.

Mistä tämä laulamisen pelko ja oman äänen ja osaamisen aliarviointi kumpuaa? Osasyynä lienee kouluaikojen ikävät muistot luokan edessä suoritetuista laulukokeista ja ohjeista ”vain aukoa suuta”, kun muuta laulavat. Kun ihmiselle sanotaan ”et osaa” tai osoitetaan osaamattomuus tarpeeksi monta kertaa (joskus riittää yksikin kerta), hän alkaa uskomaan siihen. Ja kun ei osaa, niin ei myöskään sitä tee, mistä seuraa ettei osaa eikä kehity. Varsinainen negatiivisuuden kierre siis!

Kun vielä noita laulukokeita muistellaan, niin on aika erikoista, että laulukokeita pidettiin ilman, että opetettiin laulamaan. Laulujen opettaminen ei nimittäin ole sama asia kuin laulamisen opettaminen. Vertailun vuoksi voi miettiä vaikkapa ainekirjoitusta: eihän sitä testata ennen kuin lapsi on opetettu kirjoittamaan. Ja senkin jälkeen se on edelleen kehittyvä taito. Onpa kyseessä mikä taito vaan, toiset oppivat nopeammin ja toiset hitaammin. Niin myös laulaminen on osalle helppoa, osalle kovemman työn takana.

Osaaminen tai osaamattomuus riippuu myös mittarista. Havaintojeni mukaan omaa laulutaitoa verrataan lähinnä ammattilaisiin tai aktiiviharrastajiin. Siinä porukassa on tietysti helppo kokea olevansa osaamaton. Lauluäänen käyttämättömyys johtaa myös siihen, ettei laulu kuullosta siltä, miltä itse toivoisi. Jos ei laulamisen puolesta kelpaa tangokuninkaalliseksi tai oopperadiivaksi, voi silti olla erinomainen kuorolainen tai karaokestara. Yhteislauluun yhtyminen ei vaadi täydellistä sävelpuhtautta (=nuotilleen laulamista) tai laajaa äänialaa. Ja näitäkin asioita voi kehittää vielä varttuneemmalla iälläkin.

Vastaavasti ammatilaulajan uralle tähtääjien ja haikailevien on syytä verrata omaa laulamista oikealla mittaristolla. Silloin kaunis tai persoonallinen ääni ja oikeat sävelet on vain pieni osa kokonaisuutta. Tarvitaan myös monia muita ominaisuuksia: laajaa äänialaa, tyylien osaamista, tyylitajua, vahvaa tulkintaa, taiteellisuutta, esiintymisvarmuutta, karismaa jne. Eikä haittaa, jos on muutenkin hyvä ja yhteistyökykyinen muusikko tuittuilevan diivan sijaan :-).

Mitä ”Minä en osaa laulaa” -lause oikeasti tarkoittaa? Tässä muutamia arvauksiani:

  • Minä en osaa laulaa = Minä en halua laulaa (julkisesti)
  • Minä en osaa laulaa = Minä en pidä laulamisesta
  • Minä en osaa laulaa = Minä en uskalla laulaa (kun pelkään, mitä muut sanovat/ pelkään epäonnistumista)
  • Minä en osaa laulaa = Minulle on sanottu, etten osaa laulaa/ Minua on pyydetty olemaan laulamatta
  • Minä en osaa laulaa = En pidä lauluäänestäni/ laulustani => taito, jota voi kehittää
  • Minä en osaa laulaa = ”Meidän suvussa ei olla musikaalisia/ ei osata laulaa”
  • Minä en osaa laulaa = Minä en osaa laulaa niin hyvin kuin muut
  • Minä en osaa laulaa tätä = En ole vielä opetellut tätä/ En viitsi harjoitella tätä
  • Minä en osaa laulaa (aina) oikeita säveliä   => taito, jota voi kehittää
  • Minä en osaa laulaa korkealta/ matalalta   => taito, jota voi kehittää
  • Minä en osaa laulaa näin laajalla alalla liikkuvia lauluja   => taito, jota voi kehittää
  • Minä en osaa laulaa tätä laulua   => kaikki laulut täytyy ensin opetella, että ne voi laulaa (tai pitää osata laulaa suoraan nuoteista)
  • Minä en osaa laulaa oikealla tyylillä  => Karita Mattilakin laulaa jazzia, vaikkei osaa laulaa ”oikealla tyylillä”. On silti upea laulaja! Taito, jota voi kehittää
  • Minä en osaa laulaa moniäänisesti kuorossa => taito, jota voi kehittää
  • Mitä muuta?

Laulamisen -niin oman kuin toistenkin- arvioiminen on hyvä asia, kun se johtaa kehittymiseen ja rohkaistumiseen. Lannistaminen ja epävarmuuden aiheuttaminen ei sitä ole. Kuten monessa asiassa, maailman parantaminen kannattaa aloittaa itsestä. Ehdotankin, että ”Minä en osaa” -lauseen voi korvata seuraavalla:

Minä en osaa laulaa xxx VIELÄ, MUTTA OPETTELEN JA NAUTIN SIITÄ.

(Ja xxx:ien kohdalle voit laittaa tarpeelliset määreet)

p.s. Terveiset kuoron sopraanoille. Tämä blogi on tehnyt tuloaan jo useamman kuukauden, mutta viimeinen niitti sen kirjoittamiseen tuli teidän diskanttistemman harjoittamisesta. Arvatte varmaan miksi…

Kommentoinut Jaana Turunen 10. helmikuu 2013 19:37

Sitä aina toivoo, että ajat muuttuisivat… Minullakin on kokemuksia siitä, että valitsemani musiikki oli ns. B-luokan musiikkia. Aikuisena taas olen havainnut, että kun arvostaa lasten ja nuorten musiikkivalintoja, he ovat valmiita tutustumaan myös minua kiinnostavaan musiikkiin. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää ja rakastaa, mutta arvostaa voi silti. Ei se niin vaikeaa ole…

Kommentoinut Marita Jama 10. helmikuu 2013 16:15

Justiinsa juu! Että siis piti  ”koelaulaa” ilman että sai laulamiseen OPETUSTA. Ja vielä tuli turpiin väärästä lauluvalinnasta… Inhosin koulun laulutunteja mutta laulamista olen aina rakastanut, äidin perintönä ja vähän isänkin. Enkä koskaan antanut lannistaa itseäni laulamisen suhteen. (Joidenkin muiden asioiden suhteen kylläkin, sad but true.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s