Kevyen musiikin korkeakouluni

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 22. helmikuu 2013 kello 17:30

Siitä että tunnen aika paljon lauluja, saan paljolti kiittää ”kevyen musiikin korkeakouluani” Yleisradion äänilevystöä, jossa olin töissä 1967-71. Tehtäväni oli kortistoida taloon tulevia levyjä kappaleen nimen, tekijöiden ja esittäjien mukaan, niin että toimittajat löytäisivät helposti etsimänsä. Työvälineisiin kuului myös hifi-levysoitin, jolla voi työtehtävien lisäksi kuunnella mitä tahansa Ylen laajasta – koko maan laajimmasta – levyvalikoimasta. Se paikka oli paratiisi musiikkia rakastavalle! Olisin varmaan viihtynyt siellä eläkeikään asti, ellei teatteri lopulta olisi vetänyt pitempää kortta.

Levystössä saattoi törmätä sellaisiin hahmoihin kuin pop-toimittaja Heikki ”Hector” Harma, Dave Lindholmin tuottajaveli Calle, tai Love Recordsin pomo Otto Donner. Ja kun Ylen pääjohtaja Eino S. Repo teki pikkujoulussa yleiset sinunkaupat, olimme kaikki siitä lähtien sinuja. Aivan tavatonta silloisessa työpaikkakulttuurissa! Muistan myös lämmöllä Fabbarin yläkerran Rusina-kahvilaa, jonne mentiin sokkeloisia käytäviä läpi Sävelradion, ohi kuuluttamon, musiikki- ja kuunnelmastudioiden, varoen lattialla risteileviä kaapeleita. Rusinan bravuuri oli ISO karjalanpiirakka muna-anjovispäällyksellä. Sen maku ei unohdu!

Mutta takaisin nykyhetkeen, Kuopioon ja Maestraan: Jaana on tämän viikon kursseilla, joten Teija piti kaikki tunnit lukuun ottamatta kuoroa. Maanantaina kohtasin taas pitkästä aikaa ”henkarilaulun” (postaukseni 24.11.12), ja yhä vain väärintulkintani jaksaa naurattaa. Vaan ei se laulu siitä paremmaksi muutu, ei sytytä minua millään lailla. Tykkään lauluista joissa on sanoma tai jokin juju. Tässä ei ole kumpaakaan. Rutiinituote.

Kuoroharkat johti Jaanaa aiemminkin sijaistanut Mari Koistinen. Tuttujen skaalojen tilalla riemastuttavan erilainen äänijumppa ”seuraa johtajaa” -hyminöineen. Keskityttiin vain kahteen biisiin, Kotkan poikiin ja Suomen lauluun, niiden rytmitykseen ja fraseeraukseen. Ja korkean äänen saa tulemaan kun puristaa peffalihaksista (miehet munaskuista) asti!

Musikaalin teematunnit aloitettiin maistelemalla materiaalia. Ensi vilkaisulla vain puolet nuottinipun kappaleista on minulle tuttuja. Hyvä! Mutta printit ovat niin pientä kokoa että en tahdo nähdä lukea tekstejä. Tarttis hommata uudet prillit.

Kommentoinut Jaana Turunen 22. helmikuu 2013 21:07

Pera hei! Ajattelin kyllä ihan normaalisti pitää kuoroharrastukseen tiistaina. Laulutaitoon palaan vasta hiihtoloman jälkeen 🙂

Kommentoinut Pertti Antero Sormunen 22. helmikuu 2013 19:52

Heippa Marita ja muut!

Katselen itsekkin vahvasti miinuslasien läpi maailmaa ja jostakin syystä otin lasit pois musikaaleja maistellessa. Katseluetäisyys vaaksan verran nenänpäästä ilman laseja sai tekstin luettavaksi. Vastaavaa teen myös sopimustekstien takapuolelta pikkupränttiä tiiraillessani, joten ei se uutta maailmanmenoa ole. Takapuolen tekstien luku loppuu yleensä huomattavasti ennen ruskeaa raitaa, eli puoliväliä. Nyt jaksoin tosin olla luku/laulutuulella mukana koko ajan.

”Kielitieteellisesti” olen seurannut näitä lauleluja lähinnä oman vajavaisen kielitaitoni pohjalta ja havainnut sen että melko pienellä pääomalla voi hommanhuoletta  osallistua ( = himmailla mukana, liekö oikea nykysanonta), varmaan samat vajaat sata sanaa (jazz pohjalta) toistuvat jatkuvasti. Musikaaleissa tuli muutamia uusia ja outoja sanoja, mutta ei kovin monta täysin uutta.

Kuoroharkoissa parasta on mielestäni hydyllillisintä se, että saamme myös uutta ja erilaista  harjoitetta tekemisestämme. Marin lämmittely oli pitkä ja perusteellinen, jonka voisi hyväksyä ja suositella myös monenkin jumppaporukan alkulämmittelyksi. Toivottavasti muistamme ne Marin ”sisäänajamat ohjeet” sitten viikolla 11 kun Jaana palaa puikkoihin.

Terveisin Pera S

Viimeisimmät postaukset