Käyttäjän Marita Jama lähettämä 28. maaliskuu 2013 kello 21:00

Tuntuu ihmeelliseltä, että ennen Maestraan liittymistäni olin vuosikymmeniä lähes kokonaan laulamatta. Ei ollut paikkaa eikä yhteisöä vapaamuotoiselle lauluharrastukselle. Enkä osannut sellaista edes kaivata tai hakea, ennen kuin näin sen pienen lehtijutun Kuopiossa aloittavasta Vapaasta laulukoulusta. Se oli kevättä 2009 ja se rysäytti omat lauluhaluni hereille pitkän pitkästä horteesta. Kiitos että tulit, Jaana!

Laulukoulusta versoi Lauluklubi Maestra, joka puolestaan koko ajan laajenee ja monipuolistuu. Kun sakkia tulee yhä lisää, Jaanalla alkaa jo olla vaikeuksia mahduttaa kaikki viikko-ohjelmaan. Syksyyn on tulossa taas uutta ja muutoksia tuntijärjestelyihin. Niin pitääkin, sillä ei näin eläväinen klubi voi tyytyä polkemaan paikoillaan.

Jaana koulii meitä koko ajan paitsi laulamaan paremmin, myös ilmaisemaan paremmin sitä mitä laulamme: ”Mehän EI olla semmoinen ’läpilaulava’ kuoro.” – ”Ei riitä että vain laulat teknisesti oikein, jollet tiedosta mitä sanot laulullasi.” – ”Laulu on puheen jatke, kommunikaatiota, viesti kuulijoille.” – ”Valot päälle! Aktiivinen vire vaikuttaa myös ääneen.” Kultaisia ohjeita. Myös Teija puhuu läsnäolosta ja energiasta, rohkeudesta hypätä laulun kyytiin ja panna oma persoona peliin. Samaa asiaa hiukan eri sanoin.

Ilman Maestraa laulamattomuuteni kaiketi jatkuisi edelleen, enkä kokisi näitä ihanina energialatauksia joita yhdessä ja ohjattuna laulaminen antaa.

Pop- ja toivelaulukirjamme alkavat olla jo aika hyvin kalutut läpi. Silti löytyy vielä laulamaton oma toivebiisi kummastakin: Pop-kirjasta Leonard Cohenin Dance Me to the End of Love – hieno laulurunoilija ansaitsee tulla otetuksi esiin, eiks vain? Ja Toivelauluista merenkulkija-trubaduuri Evert Tauben Brevet från Lillan, oman tyttären innoittama hellyttävä laulelma. (Mielellään på svenska, jos suinkin…)

Taubesta päästäänkin aasinsiltaa pitkin Lasse Mårtenssoniin ja hänen Vänö-valssiinsa, jota olemme viime aikoina treenailleet laulutaitotunneilla. Sanoja ja nuotteja on paljon, mutta on siinä myös oikea merimieslaulun meininki. Kerran olen tehnyt yhteistyötä Mårtenssoninkin kanssa; ammattivuosieni alussa tein hankolaiselle teatteriryhmälle sovituksen setä Topeliuksen näytelmästä Hangon silmä, johon kirjoitin myös lauluja jotka Lasse sävelsi. Ne laulut on minulla tallessa ajan haalistamalla c-kasetilla. Oi, nuoruus!!

Kommentoinut Jaana Turunen 31. maaliskuu 2013 08:19

Marita, olet pala kulttuurihistoriaa itsekin! Uskomatonta, mitä kaikkea oletkaan ehtinyt tekemään, kokemaan ja tapaamaan urasi aikana.