Mitä ajattelin tänään

Käyttäjän Marita Jama lähettämä 20. syyskuu 2013 kello 15:59

Hesarin NYT -liitteessä oli muinoin ylläolevasti otsikoitu kolumni. Koska ytimekäs otsikko sopii tänään minunkin tarkoituksiini, lainaan sitä.

Aluksi kokemus ristiriitatilanteesta oppimisessa: Laulutaidossa laulettiin Pohjolan yötä, joka on ollut kuoromme ohjelmassa. Alttostemma oli minulle harvinaisen hankala oppia, mutta nyt ykkösmelodiaa laulaessa se altto pyrki väkisin esiin. Runttasin sen pois sillä seurauksella, että se todellakin katosi mielestä… Onneksi Jaanan laulamat stemmat ovat kuoron sivuilla tallessa. Sieltä kaivoin biisin esiin ja freesasin muistikuvani. Mitäkö varten? No ihan vain siksi, etten tykkää menettää vaivalla oppimaani. Ja voihan sattua niinkin, että laulu vielä palaisi ohjelmistoomme…?

Löysin kirjaston vaihtohyllystä aarteen: Kirkkokuorolaisen käsikirja vuodelta 1982. Siinä on tietoa, joka pätee kuorolauluun yleensäkin. Äänenmuodostusta, musiikin teorian perusteita, kuorolaulun historiaa ja kuoroteosten rakenteita. Olen vasta selaillut opusta, mutta vakaa aikomus on lukea se läpi. – Tässä yhteydessä myös suurkiitos Jaanalle uudesta Laulutaito-blogista. Ne jutut ovat juuri sitä, mitä himoamme saada tietää!

Käyn silloin tällöin löytöretkellä myös kirjaston musiikkiosastolla. Viimeksi haaviini tarttui kuopiolaisen blueskitaristi Erja Lyytisen konserttitaltiointi ja Kalle ja Jussi Chydeniuksen Isän kädestä -CD. Erja L. on kovan tason tekijä modernin bluesin alalla, ilo kuunnella ja katsellakin. Kajn muusikkopojat puolestaan tekivät omat päivityksensä kimpusta isäukon tunnetuimpia lauluja. Mielenkiintoista! Näihin ei radiokanavilla juuri törmää, valitettavasti.

Tapanani on ottaa omasta levystöstäni aina jotain voimasoittoon. Viime aikoina olen soitellut kahta ääri-erilaista laulumiestä Bob Dylania ja Tom Waitsia. Dylania olen digannut alusta asti, koska hän on yhtä laulujensa kanssa. No, niin on Waitskin – mutta hänen huuruinen känniromantiikkansa ei ole minuun koskaan kolahtanut. Silti tunnen vastahakoista ihailua hänen tinkimättömyyttään kohtaan. Laulut ja esitystapa ovat sellaisia, ettei niitä juuri pysty jäljittelemään toisin kuin Dylania, jolla on perässähiihtäjiä vaikka kuinka. Huippujätkiä kumpikin stara omalla sarallaan.

Kuulkaas, kuorotoverit! Mitä tehdään sen yhdistyksen kanssa? Jos mielimme ottaa tämän tärkeän askelen, on aika pistää toimeksi. Voitaisko pitää perustava kokous seuraavien kuoroharkkojen alussa?

Kommentoinut Jaana Turunen 21. syyskuu 2013 13:36

Kiitos Marita! Tänään sainkin valmiiksi uusimman postauksen taskuhuulista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s