no voihan…

Käyttäjän Petra Pajarinen lähettämä 27. lokakuu 2013 kello 22:01

oltiin tuttujen kanssa pikkujouluja viettämässä, siinä sitten porukka alkoi jossakin vaiheessa iltaa ehdottelemaan että jospa porukalla vähän vetäistään karaokea ja minähän sitten olin ihan innoissani että mikä ettei.
olen laulanut neljä kertaa yleisön edessä ja saanut raikuvat ablodit ja hyvällä mielellä laulanut.
mutta kun olin vetäissyt ekan biisin päätökseen , huoneeseen laskeutui hiljaisuus ja tuli vahvasti sellanen olo että ei hitto, oonko oikeasti niin surkea kun iloinen fiilis laski kaikilla pakkasen puolelle. en odottanut mitään hurrauksia mutta päätin kyllä että en enää aio/uskalla laulaa kun lapsilleni tästä lähtien. 🙁
kaveri sanoi autossa että epäili että muu porukka olisi vaan ollut kateellinen kun kukaan ei sit mun jälkeen halunnut laulaa mutta jäi vähän kakspiippunen fiilis että onko mun lauluääni oikeesti jotain ihan karseeta kuultavaa…

Kommentoinut Jaana Turunen 28. lokakuu 2013 11:28

Hei Petra! Eipä lannistuta vielä. Karaoke on siitä vekkuli laji, että taitavakin laulaja voi epäonnistua. Tässäpä sinulle syitä ja seurauksia:

  • ekalla kerralla ei tiedä tarkakaan, miten kappale menee karaokeversiossa
  • sävellaji voi olla täysin väärä: liian korkea tai matala
  • jos taustaa ei kuule tarpeeksi, voi laulaa väärässä vireessä
  • jos itseään ei kuule, voi laulaa väärin (balanssit kuntoon!)
  • äänentoiston säädöt voivat olla kummalliset => lauluääni kuulostaa kummalliselta

Muista, että yleisön voi mykistää myös kappaleen tunnelma, ei ainoastaan huippuhieno – tai korvia vihlova esitys. Karaokeen liittyy ajatus, että kuka tahansa voi missä ja milloin tahansa laulaa lempikappaleensa. Siinä vaan unohtuu se, että ne jotka ovat taitavia, ovat yleensä harjoitelleet paljon karaokelaulua.

En vetäisi itse minkäänlaisia johtopäätöksiä laulutaidosta tai -äänestä yhden karaoke-esityksen perusteella. En myöskään silloin, kun se on veret seisauttavan hieno. Seuraavan kerran kysy kavereilta suoraan. Kuten huomaat, epätietoisuus on pahempaa kuin se, että kuulisi, mikä meni pieleen. Silloin asiaa pystyy korjaamaan.

Meillä suomalaisilla on tapana suhtautua laulamiseen varsin yksioikoisesti: jos se ei suju kerralla, niin vedetään johtopäätös, että en osaa ja lopetetaan laulaminen kokonaan, jonka jälkeen mitään kehitystä ei todellakaan tapahdu. Itse ehdottaisin kuitenkin ”perkele-asennetta”: laulaminen on taito, jonka voi oppia ja minähän muuten opettelen!

Tsemppiä Petra! Älä vielä tällaisesta lannistu!

Viimeisimmät postaukset